Minä aina unohdan sinussa (2016)

Välillä teen arkilauluja.
Sellaisia pikkuruisia laulahduksia, joissa käsittelen yksittäistä arkista havaintoa.
Arkilaulut voivat syntyä vaikkapa pyykkiä pestessä, kun tahra ei olekaan lähtenyt.
Tai sen jälkeen kun palaa lenkiltä ja huomaa astuneensa koirankakkaan. Niitä ei oikeastaan ole edes tarkoitettu muiden kuultaviksi, mutta joskus arkilaulut yllättävät ja kehittyvät valmiiksi lauluiksi.

Minä aina unohdan sinussa (2016) syntyi kevätväsymyksen keskellä, kun orastava toukokuu ei koivuallergian turvottamin silmin näyttänytkään niin upealta kuin radiossa soivat  kestohitit lupasivat. Havainto tarjosi oivan tilaisuuden naurahtaa meidän ihmisten tavalle nähdä kauneutta aina meneillään olevan hetken ulkopuolella. Ovathan joulutkin aina talvisen tunnelmallisia niin kuin postikorttikuvissa – kunnes harmaa ja sateinen jouluaatto koittaa. Ja kesä on ihmisen parasta aikaa – paitsi jos on liian kuuma tai kylmä, sataa tai paistaa, on hyttysiä, punkkeja, ampiaisia tai muita tunnelmanpilaajia. Ja toisaalta, myös pimeissä vuodenajoissa on puolensa, vaikka niitä aina parjataan!

Minä aina unohdan sinussa kuulostaa vähän allergialääke- tai hyttyskarkotemainokselta. Se kuitenkin asettui niin hauskalla tavalla poikkiteloin kevään ja kesän ihannoinnin kanssa, että täytyihän sille antaa mahdollisuus kehittyä valmiiksi lauluksi.


*************************
Minä aina unohdan sinussa kevät
siitepölyn silmissä ja synkän maan.
Minä aina unohdan sinussa kevät
allergian jonka koivuista saan.

Ja vaikka aina syksyn tullen suren,
sen tullen muistan, että nyt on lupa levätä.
Käperryn sohvan nurkkaan ja luen,
on aika ihmisen silloin voimia kerätä.
Ja vaikka aina syksyn tullen suren,
sen tullen olen onnellinen.

Minä aina unohdan sinussa kesä
liian kuumat helteet ja ihon palaneen.
Minä aina unohdan sinussa kesä
yössä piinaavan ininän hyttysen.

Ja vaikka aina talven tullen suren,
sen tullen muistan, että nyt on lupa levätä.
Käperryn sohvan nurkkaan ja luen,
on aika ihmisen silloin voimia kerätä.
Ja vaikka aina talven tullen suren,
sen tullen olen onnellinen.

Sen tullen olen onnellinen.
Sen tullen olen onnellinen.

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Vuoden 2018 kuunnelluimmat

ptfbty

Vuoden 2018 aikana perheemme elämä koki onnellisen mullistuksen pikku-seikkailijan syntymän myötä. Sen vuoksi uusien laulujen julkaisutahti on ollut aiempaa verkkaisempi, mutta siitä huolimatta olette vierailleet sivustolla ahkerasti, edellisvuosien tahtiin. Elämää värittäneet tapahtumat näkyvät myös vuoden kuunnelluimpien laulujen listalla, ikisuosikkien rinnalla. Melkein tuntuu kuin olisitte myötäeläneet tätä vuotta kanssamme, lämmin kiitos siitä!

Ja mitä olisikaan uusi vuosi ilman lupauksia!
Uskaltaudun tekemään niitä heti kaksi.

Lupaan, että Siki-Uni ja Pikku-Häy päästetään taas studioon myöhemmin tänä keväänä. Lisäksi lupaan nousta ensimmäistä kertaa lauluntekijänä lavalle esiintymään. Lunastan lupaukseni helmikuun Samettiklubilla, tiistaina 19.2.
Lisätietoja tapahtumasta löydät täältä. Tervetuloa kuuntelemaan!

Vuonna 2018 kuuntelitte eniten näitä lauluja:
(Klikkaamalla laulun nimeä, pääset tutustumaan sen tarkempaan syntytarinaan.)

Vapise Nukkumasa (2018)
Juniorimme ensiesiintyminen keräsi vuoden suurimman kuuntelusaaliin. Studiossa syntyivät ensin vauhdikkaat räppärit, Siki-Uni ja Pikku-Häy, ja sen jälkeen leikki veikin mennessään…

Rakkaudesta muusikkoon (2003)
Lukioaikana Hekuma-bändille tekemässäni laulussa ihastutaan muusikkoon. Mitä kaikkea siitä seuraakaan! Äänitteellä kanssani laulavat Elise Hasanen ja Laura Pynninen.

Laulu seikkailijalle (2014)
Tämän laulun tein pikku-seikkailijallemme jo kauan ennen kuin hänestä oli tietoakaan. Nykyisin se on vakiintunut unilauluksemme. Äänitteellä kanssani laulaa Elise Hasanen.

Jos minä olisin vesi (2016)
Jos minun pitäisi kuvailla itseäni lauluntekijänä, tekisin sen tämän laulun avulla. Tukeudun simppelin tarttuviin melodioihin, stemmoihin ja monikerroksisiin lyriikoihin. Luonto tarjoaa ihmiselämän tarkasteluun kiinnostavan peilipinnan.

Tähdissä syntynyt (2016)
Tämä laulu on kirvoittanut teiltä kaikkein eniten postia ja palautetta, ja se myös säilyttää paikkansa eniten kuunneltujen joukossa kerrasta toiseen. Laulu on myös itselleni se kaikkein tärkein ja rakkain.

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Korvatunturin juniori (2018)

Tämänvuotinen jouluntoivotus on saanut inspiraationsa tuoreesta perheenjäsenestämme – ja myös tehty hänen kanssaan. Studio alkaa olla juniorille jo tuttu paikka. Hän tietää, että mikin edessä jokelletaan, kuulokkeista kuulee musiikkia ja johdot ovat hyvänmakuisia (?!). Lisää tavastamme työskennellä vauvan kanssa studiossa voi lukea täältä.

Musiikin tekeminen on meille yhteinen leikkihetki, jonka aikana muutumme Siki-Uneksi ja Pikku-Häyksi. Kun aloitamme äänitykset, lauluun on olemassa jonkinlaiset raamit, mutta lopputulos on pienoinen yllätys meille itsellemmekin. Pikku-Häystä on erityisen hauskaa päästä mikin ääreen vuodattamaan inspiraationsa hedelmiä (ainakin sätkivistä raajoista ja korvasta korvaan ulottuvasta hymystä päätellen). Valmiita lauluja kuunnellessamme hän jaksaa viehättyä kerta toisensa jälkeen omista sooloistaan. Edellinen tekeleemme Vapise Nukkumasa (2018) on kuunneltavissa täällä.

Sopivan vauhdikasta ja iloisen rauhallisen railakasta joulunaikaa kaikille!


*************************
Korvatunturin juniori, Korvatunturin juniori,
Korvatunturin juniori, Korvatunturin juniori. (x2)

Joulupukin juniori kesäkuussa syntyi.
Jouluaaton lähetessä meno sen kuin yltyi.
Kun pieni oppi konttaamaan ja hampaitakin tuli,
niin lahjapakettien kulmaan hampaanjäljet puri.

Aatonaattoiltana kun muori pöytää kattoi,
Pukin tonttuarmeijalle riisipuuron laittoi,
niin lautasien laskussa oli päässyt sataan,
kun juniori sukelsi jo riisipuuropataan.

Korvatunturin juniori…

Leipuritonttu kun pipareita paistoi,
juniori raakana yhden maistoi.
Raaka taikina olikin niin hyvää,

et’ pellillinen sattui salaa tyhjentymään.

Kerran lahjapakkaamoon livahtamaan pääsi,
lahjakääröön itsensä kietoi ja väänsi.
Kas tahtoi pieni pakettiin, se pantiin rusetille
ja tontut nauroi konttaavalle lahjapaketille.

Ja jouluaattoaamuna on kaikki kohdallaan.
On reki lastattuna, Pukki porot tarkastaa.
Mut’ jotain kummaa on keskellä porovaljakon:
juniori konttaa valjaissa Punakuonon parina.

Juniori pieni tuulispää
paikasta toiseen viilettää.
Valvova silmä jälkeen jää,
jos luulee voivansa hengähtää.

Korvatunturin juniori…

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Syksyn kolme kuunnelluinta

Luonto vaipuu vähitellen talviunille, mutta studio ei hiljene, vaan musiikkia syntyy verkkaisen vauhdikkaaseen tahtiin. Upouutta musiikkia on luvassa jälleen kuunvaihteessa. Sitä odotellessa voi tutustua niihin lauluihin, jotka ovat syksyn aikana keränneet kaikkein eniten kuunteluja.

Näitä lauluja on kuunneltu eniten:
(Klikkaamalla laulun nimeä, pääset tutustumaan sen tarkempaan syntytarinaan.)

1. Vapise Nukkumasa (2018)  Leikkihetki studiossa vauvan kanssa synnytti hulvattomat alter ego -hahmot, Siki-Unen ja Pikku-Häyn, joiden ensimmäinen biisi keräsi yllättävän kuuntelutulvan. Parivaljakon toinen kipale on jo purkitettu, ja se julkaistaan blogissa lähipäivinä.

2. Jos minä olisin vesi (2016)  Jos minun pitäisi määritellä, millainen lauluntekijä ja sanoittaja olen, vastaisin todennäköisesti painamalla tämän tekeleen soimaan. Kuvitteluun luvan antava laulu puhuu elämästä, rakkaudesta ja luonnonvoimista. Se on myös ensimmäinen kuorosovitukseksi säveltämäni kappale.

3.  Muistatkos (2011) Reilu kuukausi sitten julkaisin listan viidestä vähiten kuunnellusta laulusta blogissani. Yhtä niistä on sen jälkeen käyty kuuntelemassa varsin ahkerasti. Tämä rakastumisen hetkeä kuvaava teos syntyi alun perin monologitekstiksi teatterin lavalle, mutta jatkoi myöhemmin kypsymistään laulun muotoon.

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Sade (2003)

Puhelin soi. Se oli sairaalasta.
Isoäiti oli saanut aivoinfarktin.
Lähituntien ja päivien sanottiin ratkaisevan paljon, mutta ennuste ei ollut hyvä – emmekä me voineet tehdä muuta kuin odottaa.

Sellainen odottaminen on inhottavaa: yhdistelmä loputtomuudentuntua, pelkoa ja raskasta melankoliaa. En muista noista päivistä paljoa. En tiedä muiden liikkeistä, en juuri omistanikaan, mutta sen muistan elävästi, että minut piti järjissäni musiikki. Hakkasin koskettimia menetyksenpelon nostattamissa adrenaliinihöyryissä ja nousin pianon ääreltä vasta, kun Sade (2003) oli syntynyt.

Isoäitini ei uskottu enää heräävän, mutta hän heräsi. Odotustenvastaisesti hän oppi uudelleen myös kävelemään, puhumaan ja pärjäämään. ”Meilläpäin ei ole ollut tapana jäädä sänkyyn makaamaan”, onkin isoäiti itse todennut. Nyt, viisitoista vuotta myöhemmin, saamme yhä nauttia hänen seurastaan ja sisukkaasta asenteestaan.


*************************
Sade itkee surujansa,
sade suree kokemaansa,
sade, se valuu tyhjyyteen
alas maahan sumuiseen.
Sade matkaa alas maahan,
tanssii sadepisaroina,
soittaa sade meille laulun
joka kasteen kostuttaa.

Tuulenviima sadetta säestää
ja synkkyys leviää.
Sade puhdistaa, vie kauas kaiken kamalan.
Ihmiskunnan tuudittaa hiljaiseen
ikiuneen.
Ja sade katoaa, vie mukanaan sen synkän hetken.

Sade itkee surujansa…

Sateen tuoma tunnelma hiljainen
meille aukenee.
Sade tanssillaan kai kasvattaa vain voimiaan.
Ihmiskunnan alistaa otteeseen
voiman luonnon.
Ja sade katoaa, se vapauttaa taas valon hetken.

Sade itkee surujansa…

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Viisi vähiten kuunneltua

Välillä on hauska tehdä jotain nurinkurista. Niinpä ajattelinkin nostaa tällä kertaa esiin niitä lauluja, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet blogissani kaikkein vähimmälle kuuntelulle.

Kuuntelukertojen vähyys voi toki kieliä siitä, että näistä lauluista uupuu se jokin. Toisaalta, koska biisejä ei ole kuunneltu, ei lopputulemaan ole päästy ainakaan kuuntelukokemusten perusteella. Ehkä olen kirjoittanut niihin tylsät esittelytekstit tai julkaissut ne kummallisena ajankohtana. Tai sitten Facebook ei ole näyttänyt postauksiani uutisvirrassa kuin harvoille valituille.

Oli asian laita niin tai näin, nyt nämä viisi teosta saavat toisen mahdollisuuden.
Kuun vaihteessa luvassa on sitten taas uutta musiikkia.

Näitä lauluja on kuunneltu vähiten:
(Klikkaamalla laulun nimeä, pääset tutustumaan sen tarkempaan syntytarinaan.)

1. Suvien satu (2003)
 Blogini vähiten kuunneltu laulu on myös yksi ensimmäisistä sävellyksistäni. Sen luokse on löytänyt vain 14 kuulijaa, mikä tarkoittaa lähes tuhatta kuuntelukertaa vähemmän kuin sivuston kuunnelluimmalla laululla.

2. Varjo (2017)
Nuotio- ja cowboylauluista alkukipinänsä saanut kappale vie kuulijan tutkimaan varjoja ja niiden merkityksiä.

3. Muistatkos (2011)
 Vain vähän aikaa sitten blogissani ilmestynyt rakkauslaulu syntyi alun perin monologiksi teatterin lavalle, mutta jatkoi muodonmuutostaan lauluksi esitysten päätyttyä.

4. Pakenija kuunsillalla (2017)
Uutisten ja vallitsevan maailmantilanteen synnyttämässä laulelmassa turvapaikka löytyy kuunsiltaa kulkemalla.

5. Sinä päivänä tiesin (2007)
 Tämän pienen laulun pariskunnalle käy kuin pöydänreunalle jäähtymään unohtuneelle kahville.

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Vapise Nukkumasa (2018)

Poika oli juuri nukahtanut päiväunille ja näin tilaisuuteni tulleen.
Kone päälle, studio pystyyn, Cubase auki ja keskeneräistä tekelettä jatkamaan.

Paitsi että siinä vaiheessa, kun kaksoisklikkasin Cubasen kuvaketta, poika jo heräsi. Heti pikkuleijonan ensikarjahteluista kuuli, että minut oli rekrytoitu viihdytysjoukkoihin. Välittömästi. Vaihtoehtoja oli siis kaksi: unohtaa musiikin tekeminen tai alkaa telmiä studiossa vauvan ehdoilla.

Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Vapise Nukkumasa (2018) on pikemminkin musiikillisen leikin tulos kuin harkiten valmisteltu laulu. Koska koko homma lähti liikkeelle heräämisen hetkestä, valikoitui valvominen luontevasti myös tekemisen teemaksi. Leikissä oli kolme pääsääntöä:

1. Tekemisen täytyy olla hauskaa.
Ja koska ranttaliksi paneminen on meidän mielestämme äärettömän hauskaa, piti tuotokseen saada ripaus vauva-anarkiaa. Niinpä asetuimme (leikkimielellä) vastakarvaan Nukkumatin ja tuutulaulujen kanssa, ja vääntelimme arjessa pojalle tutuiksi tulleet unilaulut uuteen uskoon.

2. Nauru näyttää suunnan.
Juniorimme oli armoton tuomari. Jos meneilläänoleva juttu veti suupielet alaspäin, se hylättiin välittömästi. Hymy oli hyväksynnän merkki, nauru laadun tae. Nukkumasa päätyi tuotokseen pojan ihastuttua Asan samannimiseen kappaleeseen. (Vauvamme rakastaa räp-musiikkia. Ja Johanna Kurkealaa.) Kertosäkeistöksi päätyi äidin pönttöilyhokema: ”Vapise, vapise Nukkumasa”, joka saa pikkutuomarin yhä nauramaan katketakseen.

3. Taustalta kuuluva ”kommentointi” on osa biisin äänimaisemaa.
Oli itsestäänselvää, että raitojen taustalle taltioitunut nauru ja jokeltelu jäisivät valmiiseen teokseen. Ja hyvä niin, sillä omat soolot saavat pikkujammailijan raajat vispaamaan, kun kuuntelemme biisiä –  arvatenkin ne ovat hänen lempikohtiaan.

Lisää studio-työtavoista vauvan kanssa voi lukea täältä.


*************************

Pii-pii-pikkuinen lintu,
paleleeko jalkojas’,
koivun oksalla ollessas’,
nurmikolla nukkuissas’?

Vapise, vapise Nukkumasa,
meillä on unilauluja kasa.
Niillä me sidotaan nippuun sut,
jos yritätkään nukuttaa mut.

Tuu-tuu-tupakkarulla,
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turuntietä,
hämäläisten härkätietä.

Vapise, vapise Nukkumasa…

Tiu-tau tilhi äidin ryytimaassa,
tiu-tau tilhi äidin ryytimaassa,
joko sinä lensit syömähän taas,
joko sinä lensit syömähän taas? 

Vapise, vapise Nukkumasa…

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,
niin silloin Nukkumasa nousee ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa.
Se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

Vapise, vapise Nukkumasa…

*************************

Tuu-tuu tupakkarulla, Pii-pii-pikkuinen lintu ja Tiu-tau-tilhi ovat vanhoja suomalaisia kansanlauluja. Niiden sanoituksista liikkuu useita eri variaatioita.
Sininen uni on Tapio Rautavaaran sävellys P. Mustapään (Martti Haavio) runoon Laulu Nukkumatista.
Nukkumasa (2013) puolestaan on Asan  Ipanapa räp -levylle tekemä versiointi laulusta Sininen uni.

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Vauvan kanssa studiossa

Onnistuuko musiikin tekeminen vauva-arjen keskellä?

Minua lykästi, sillä nelikuinen poikamme on ottanut studion omakseen. Se on hänen suuri puuhamattonsa, jolla leikitään tietyin reunaehdoin:

1. Vauva päättää, milloin tehdään ja kuinka paljon.
Biisin valmistumiseen on syytä varata kymmenkertainen aika aiempaan verrattuna ja hyväksyä se tosiasia, että joskus yhdellä kertaa saa valmiiksi kymmenen raitaa, joskus ei ainuttakaan (sillä aina vauvallakaan ei ole inspistä). Kun lopettaa ajoissa, vauvalle jää studioajasta hyvä mieli ja taapero tekee yhteistyötä mieluusti toistekin.

2. Suhtaudu äänittämiseen leikkinä.
Merkittävin juju on siinä, että vauva täytyy saada viihtymään. Editointi ja muu äänetön istumatyö kannattaa jättää päiväuniajalle ja keskittyä vauvallisena studioaikana hauskalta kuulostavien ääniraitojen tekemiseen. Kehonrytmeillä ja -äänillä aikaansaadut raidat tuottavat ainakin meillä suurta riemua. Myös ilmeily, pöljäily ja vauvan kanssa tanssahtelu äänittämisen aikana pitävät pikkuviikarin tyytyväisenä.

3. Jos mahdollista, anna vauvan osallistua.
Meillä vauva tykkää jokellella mukana, kun laulan. Se tuottaa tietysti välillä myös haasteita äänittäessä, mutta jos on riittävän luova, jokeltelun palasia voi hyödyntää taustoja tehdessä. Sitä paitsi, yksi pieleen mennyt raita, jolla vauva saa vuodattaa suuren tulkintansa, on sen väärti että pikkuinen viihtyy studiossa taas seuraavat 5 minuuttia. Välillä vauvan voi antaa tehdä myös täysin omia sooloja – valmiit raidat taustalle soimaan ja mikki lattialla tai sylissä konsertoivan vauvan lähelle. Voi sitä riemun, naurun ja kiljahtelun määrää! (Vauvani on ilmeisesti ehdollistunut mikrofoniin…)

4. Kun vauvan katse kääntyy, anna sille omaa aikaa.
Kukaan ei jaksa loputtomasti, ja pienen ihmisen loputon on huomattavasti lyhyempi kuin aikaihmisen. Studion lattialle aseteltu puuhamatto toimii ainakin meillä. Kun vauva saa hetkeksi siirtyä raskaasta studioarjesta tuttujen lelujen pariin itsekseen peuhaamaan, hän ei väsy liikaa ja samalla vapautuu tovi vaikkapa yksittäisen soitinraidan äänittämiseen.

5. Ole itsellesi armollinen.
Epätäydellisyyteen tyytymistä voi ja kannattaa opetella. Välillä jokelteluja saattaa jäädä muuten täydellisen ääniraidan taustalle. Ja kun aikaa on totuttua rajallisemmin, ottoja ei välttämättä tule montaa. (Kannattaa siis soittaa ja laulaa hyvin heti ensimmäisellä otolla!) Jos ei voi tehdä musiikkia pyrkimättä täydellisyyteen, ei auta kuin olla kärsivällinen ja varata riittävästi aikaa (sekä lastenvahti).

6. Anna vauvalle aikaa tottua studioon.
Studio voi olla pienelle kummallinen ja pelottava paikka mikrofoneineen, johtoineen ja ääntäpitävine soittimineen. Härveleihin kannattaa tutustua pikkuhiljaa ja rauhassa: katsoa, koskea, maistaa. (HUOM. Sähköiskut eivät lisää vauvojen viehtymystä musisointiin!) Minimaaliset tavoitteet ovat realismia. On turha haaveilla monituntisista studiorupeamista (jollei ole hommannut sitä lastevahtia). Vauvan kanssa musisoidessa puhutaan minuuteista, joskus jopa sekunneista – studioaika kannattaa siis käyttää tehokkaasti!

Eikö auta? Eikö homma toimi näilläkään vinkeillä?

Tosiasia on, että vauvat ovat erilaisia. Eivät kaikki aikuisetkaan viihdy studiossa. Ehkä vauvasi on kiinnostuneempi balleriinoista, työmaakoneista, naapurin koirasta tai syömisestä. Heti ei kannata luovuttaa, mutta jossain vaiheessa taukoamatta studiossa itkevän vauvan kapina on paikallaan hyväksyä. Senkin jälkeen jää onneksi vielä yksi vaihtoehto oman harrastuksen jatkamiseksi: lapsenvahti.

Kirjoittajan ja hänen vauvansa ensimmäinen yhteinen laulu ”Vapise Nukkumasa” (2018) ilmestyy blogissa piakkoin…

Muistatkos (2011)

Muistatkos (2011) syntyi alun perin monologiksi Tapio Toivasen ohjaamaan näytelmään ”Taidan olla…”. Teksti oli kuvaus siitä, mitä rakastumisen hetkellä tapahtuu, ja minulle hyvin henkilökohtainen, sillä lainasin siihen palan omaa elämääni. Rakastumisen kuvaamisessa kiinnostavinta oli sen suhde aikaan: Asian oivaltaminen saattaa tapahtua silmänräpäyksessä, mutta koska tuohon hetkeen tiivistyy valtavasti merkityksiä, se saattaa laajeta hyvinkin pitkän tuntuiseksi. Jäähän hetkestä muistiin jokainen haju, ääni, katseen suunta ja ympäristön yksityiskohta. Tai ainakin minulle on jäänyt.

Näytelmän esitysten päätyttyä teksti jäi mieleen kieppumaan ja kuiskutteli keskeneräisyyttään. Vähitellen se alkoi tiivistyä, kiteytyä ja otti lopulta laulun muodon. Pari vuotta valmis laulu lepäsi pianoni päällä piilossa, kunnes lopulta esitin sen miehelleni häidemme kynnyksellä. Hänkin muisti raiteidenkorjaajat, kieppuvat katuvalot ja havahduttavan aamuauringon kajastuksen.


*************************
Muistatkos vielä ne raiteidenkorjaajat,

muistatko vielä yön sykkeen?
Me olimme ainoat, jotka pitivät meteliä
muuten hiljaisessa yössä.

Muistatkos vielä kuinka kaupunki keinui,
katuvalot kuin tulikärpäsen lento?
Se yö oli kuin pysähdys ajan ja hetken,
johon kaksin me teimme retken.

Ja se yö oli niin uljaan maaginen,
että jotenkin hätäännyin.
Sinä huomasit sen, otit syleilyysi
ja karkotit hätäni pois.

Muistatkos vielä kun havahduimme aamuun,
muistatko vielä sen sykkeen?
Kehomme kevyet, painottomat kuin yöilma,
nousivat yhdessä taksiin.

Ja niin raiteidenkorjaajien kolistellessa
kahdesta olikin tullut yksi.
Sinusta ja minusta oli tullut me,
kas me sovimme toisillemme.

Muistatkos?

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

OMA NOSTO: Jos minä olisin vesi (2016)

Jos minun pitäisi nimetä omista lauluistani yksi, joka kuvastaisi minua kirjoittajana ja lauluntekijänä mahdollisimman hyvin, olisi vastaukseni varmaankin Jos minä olisin vesi (2016). Tunnistan tyylini ja esikuvieni kaiut erityisesti sen tekstistä. Kiitokset Eino Leinolle, Aulikki Oksaselle ja P. J. Mustapäälle, jotka aikanaan auttoivat löytämään runojen maailman.

Jos minä olisin vesi on myös ensimmäinen kuorosovitukseksi kirjoittamani laulu. Sen olen jopa nuotintanut siltä varalta, että joskus löytäisin kuoron sitä esittämään.

En koskaan etukäteen pyri lokeroimaan lauluja mihinkään genreen, ellei niitä ole johonkin tiettyyn käyttötarkoitukseen tilattu. Laulu syntyy ja kertoo lopulta itse muotonsa. Tämä laulu assosioitui jostain syystä vahvasti Tapiolan kuorossa viettämiini vuosiin (1997-2004), ja siksi päätinkin kokeilla, osaisinko säveltää kuorolle. Kuoroa minulla ei tietenkään ollut äänittäessäni käytössä, mutta ”köyhällä kuorolla” rakennettu lopputulos vastaa paljolti sitä, millaisena laulun mielessäni kuulen.

Laulun perusteelliseen syntytarinaan pääset tutustumaan täällä.


*************************
Jos minä olisin vesi,
minä uisin valuna virtaa,
ja jos minä olisin vesi,
kuvajaises’ piirtäisin pintaan.

Jos minä taivas oisin,
jolle kuvaja sinensä antaa.
Oi, jos minä taivas oisin,
voisin tähdet päälläsi kantaa.

Jos minä olisin tuli,
oisin kipuna, tähdet ja kajo,
ja jos minä olisin tuli,
oisin sinulle lämpö ja valo.

Kun minä maaksi muutun,
muistan taivaan, veden ja tähden.
Silloin kun minä maaksi muutun,
kuiskaan korvaasi: ”Lähelles’ lähden”. 

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!