Tilannekatsaus

Heipparallaa!

IMG_20200711_134849Viimeaikaisesta hiljaiselosta huolimatta en ole lakannut tekemästä musiikkia. Olen vain vetäytynyt äitiysloman viettoon odottamaan pian saapuvaa uutta perheenjäsentämme.

Vaikka keikkarintamalla ja somessa on nyt ollut hiljaisempaa, työskentelen musiikin parissa nytkin täältä kotikammiostani käsin. Tarkoituksena on saattaa asiat etukäteen siihen pisteeseen, että uuden tulokin saapuessa ja lapsiluvun tuplaantuessa musisoinnin jatkaminen on yhä mahdollista.

Olkaa siis kärsivällisiä!
Palaan kyllä takaisin.

Odotellessa voi vaikkapa skrollata alaspäin ja tutkia, mitä kaikkea ihmeellistä menneenä keväänä tapahtuikaan. Tai sitten voi tutustua toukokuussa ilmestyneeseen esikoisalbumiini (TÄÄLLÄ) ja vanhoihin blogissa julkaisemiini demoversioihin lauluistani (ks. laulujani-välilehti) niiden syntytarinoiden kera.

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Musiikkiani Youtubessa täällä
Musiikkiani Spotifyssa täällä
Instagram: meri_maaria_virallinen
Facebook: Meri-Maaria

Tähdistä kotiin – erilainen tie artistiksi

Halusin harrastaa artistiutta.
Kunnianhimoisesti, mutta omilla ehdoillani. Äitiydestä tinkimättä.
Tehdä musiikkia, joka tuntuu itsestä merkitykselliseltä.
Lauluja, jotka aikaansaavat hyvää, vaikkeivät radioissa soisikaan.
Kannattiko sellaisesta edes haaveilla?
Meri-Maaria, Tähdistä kotiin

Klikkaamalla kuvaa pääset katsomaan biisinpituisen levynjulkkarikeikkani    (ensiesitys 14.5.2020, kesto 4min 29sek)

Perjantaina 15.5. päivänvalon näki esikoisalbumini Tähdistä kotiin.
Albumi, johon kiteytyi 4-vuotiaana alkanut musiikin harrastaminen ja 20 vuotta kestänyt kipinä laulujen tekemiseen. Albumi, jonka äänitin ja editoin kotona harjoiteltuani ensin neljä vuotta. Albumi, jonka taustavoimina ei ollut levy-yhtiötä tai tuottajia, vain minä itse – ja aika ajoin apuun rientäneet ystävät.

Miksi näin?
Eikö olisi ollut yksinkertaisempaa etsiä levy-yhtiö, tuottaja tai vähintäänkin studio ammattiosaajineen? Luottaa siihen, että osaavien ihmisten ympäröimänä syntyy laatua? Että rahalla saa (ja hevosella pääsee)?

Vastatakseni minun täytyy peruuttaa ajassa joitakin vuosia taaksepäin.


Tiedän, mitä en halua

Neljä vuotta sitten olin juuri perustanut tämän sivuston, tavoitteenani päästä tekemään musiikkia muille. Pöytälaatikko pursusi valmiita lauluja vailla käyttötarkoitusta. Olin aloittanut niiden tekemisen 15-vuotiaana, eikä pakottava musiikin luomisen tarve ollut hiipunut mihinkään vielä kolmekymppisenäkään.

Olisin toki voinut alkaa esittää laulujani itse. Artistius ei kuitenkaan tuntunut vaihtoehdolta. Vuodet Tapiolan kuorossa ja nuoruudenroolit musikaaleissa olivat tarjonneet hyvinkin realistisen käsityksen siitä, millaista muusikon arki olisi. Tai miltä tuntuisi vetää yli 100 keikkaa vuodessa, vuodesta toiseen. Myöskään artistiuden julkinen puoli ei houkutellut: tieto siitä, että löytääkseen kuulijoita, pitäisi olla näkyvillä.

Olin kyllä nauttinut kiertueista, pitkäksi venyvistä päivistä, treenaamisesta, esiintymisestä ja siitä kokonaisvaltaisesta väsymyksestä, joka adrenaliinihöyryjä seurasi. Olin jopa vakavissani harkinnut muusikonpolulle uskaltautumista – valintoja puntaroidessani tuo elämäntapa vain oli liian räikeässä ristiriidassa monen muun asian kanssa, joita elämältä toivoin.

Ja niin päädyin turvalliseen ratkaisuun: ammattiin, joka mahdollisti taiteiden tekemisen osana muuta työtä ja ”tavallista” elämää.


Luovuuskin tarvitsee lepoa

Vuosien ajan opetin ja ohjasin työkseni teatteria hyvin kunnianhimoisesti ja töiden ohessa kouluttauduin teatterin saralla myös itse lisää. Työ vaati luovaa panosta päivisin, ja illat sekä viikonloput kuluivat useimmiten esityksiä ohjatessa tai teatteriopinnoissa. Kun vielä sävelsin ja sovitin proggiksiin musiikkia itse, luovaa virtaa ei enää riittänyt kovinkaan paljon omien musiikkiunelmien miettimiseen. Lepoa puhtaasti luovasta työstä tarjosivat käytännössä vain kalpamiekkailijoiden iltatreenit, joita kävin valmentamassa 10 vuoden ajan.

Työ ruokki kunnianhimoa ja tarjosi jatkuvasti uusia haasteita, mutta jätti kovin vähän aikaa elämän muille osa-alueille. Olin huomaamattani päätynyt täsmälleen siihen tilanteeseen, jota olin pyrkinyt välttämään aiemmilla valinnoillani. Lopulta juuri tästä rakkaasta työstä luopuminen käynnisti onnekkaiden tapahtumien sarjan, jonka myötä musiikki alkoi vallata elämässäni taas lisää tilaa ympärilleen.


Itsensä toteuttamisen tarve ei katoa

Keväällä 2018 jäin uudesta työstäni äitiyslomalle. Ensimmäistä kertaa lähes 15 vuoteen kalenteri tyhjeni ja jatkuvan menemisen ja tekemisen sijaan vain olin (ihmetellen samalla, nauttiiko joku todella joutenolosta).

Samaan aikaan kun itse pysähdyin, puolisoni sai mahdollisuuden loikata täyspäiväisesti unelma-ammattiinsa. Hän oli aikanaan tehnyt samanlaisen turvaratkaisun kuin minäkin ja tehnyt vuosia kahta työtä toteuttaakseen unelmiaan. Nyt aika oli kuitenkin kypsä rohkeille ratkaisuille.

Uusi työ piti valmentajapuolisoni kiireisenä. Minä puolestaan löysin itseni yhä useammin musiikin ääreltä, mistä myös vastasyntynyt esikoisemme tuntui nauttivan. Vaikka olin viimeisten raskausviikkojen pakottamana oppinut joutenoloa, en pitänyt siitä. Halusin päinvastoin tehdä jotain – tarvitsin väylän itseni toteuttamiseen äitiyden rinnalla.

Olin päättänyt antaa musiikille, ehkä jopa artistiudelle, uuden mahdollisuuden omilla ehdoillani. Helppo yhtälö ei kuitenkaan ollut: Juniori ei juuri perustanut päiväunista, puolison työrytmi oli poikkeuksellinen, ja hoitoapuverkostomme niin ikään hektistä arkea elävää. Perinteinen polku (omakustanne)artistiksi osoittautui silkaksi mahdottomuudeksi.

Täytyi keksiä uusi tapa. Uudenlainen polku.

DSC02031

Kuva: Pia Kaspi


Kun vaihtoehto A ei ole käytettävissä

Vaikka esikoisemme ei ollut kummoinen nukkuja, jo puolen tunnin päiväunien aikana ehti saada paljon aikaan, kun studio sijaitsi kotona. Samasta syystä yksinkertaisinta oli tehdä kaikki itse – jokaisen minuutin sai hyötykäytettyä silloin, kun niitä sattui tarjolle.

Syksyllä 2018 kuulin sattumalta Spotifyn uudesta mahdollisuudesta julkaista musiikkia omakustanneartistina. Olin neljä vuotta aiemmin alkanut opetella editointia ja äänittämistä tehdäkseni kotidemoja Laulu etsii kotia -sivustolle, joten päätin tarttua tilaisuuteen: Aloittaisin varovaisen kokeiluni artistina julkaisemalla laulun suoratoistopalveluissa.

Lauluja minulla oli valmiina yllin kyllin, niistä piti vain valita tarkoitukseen sopivin. Suurempi ongelma oli itselle kelpaavaan laatuun yltäminen. Tiesin, etteivät studiotaitoni riittäisi vielä visioideni täydelliseen toteuttamiseen, mutta koska toinen vaihtoehto oli olla tekemättä mitään, päätin yrittää. Perfektionistina oli vaikea tyytyä kompromisseihin ja riittävän hyvään, yrittää olla armollinen itselle ja hyväksyä se tosiasia, että välineistö ja omat taidot asettivat rajoitteita.

Toisaalta jokainen onnistuminen ja jokainen valmistunut raita toi valtavasti energiaa, uskoa ja iloa tekemiseen.


Vapauden hinta on (veto)vastuu

Seuraavan kevään aikana julkaisin kolme ensimmäistä lauluani, ja helmikuussa 2019 nousin myös ensimmäistä kertaa lavalle artistina. Nautin siitä suunnattomasti. Sen jälkeen jouduin kuitenkin tosissani miettimään seuraavaa siirtoani. Ilman tavoitteita ja kunnianhimoa ruokkivia täkyjä koko hommassa ei olisi mitään järkeä. Toisaalta, en edelleenkään edes haaveillut kokopäiväisestä artistiudesta tai vilkkaasta keikkakalenterista.

Halusin harrastaa artistiutta.
Kunnianhimoisesti, mutta omilla ehdoillani.
Äitiydestä tinkimättä.
Tehdä musiikkia, joka tuntuu itsestä merkitykselliseltä.
Lauluja, jotka aikaansaavat hyvää, vaikkeivät radioissa soisikaan.
Kannattiko sellaisesta edes haaveilla?

Hetken harkitsin demon lähettämistä levy-yhtiöihin, mutten koskaan tehnyt sitä. Levy-yhtiö-artistius olisi tarjonnut tuen ja ammattitaidon sekä aiempaa paremmat puitteet musiikin tekemiseen – mutta mitä annettavaa minulla olisi ollut heille vaatimuksineni?

Pariin potentiaaliseen tuottajaan olin kyllä yhteydessä. Molemmilta tuli samanlaista palautetta heidän kuunneltuaan laulujani: Tyylini tehdä oli niin persoonallinen ja vahvaksi muotoutunut, että tuottajan mukaantulo olisi riski, jossa musiikkini saattaisi kadottaa ytimensä.

Kummankin mielestä minulla oli jo eväät tuottaa itse musiikkiani.


Ilo löytyy itse ja yhdessä tekemällä

Lopulta päätin jatkaa yksin eteenpäin.
Keikkailin harvakseltaan, julkaisin neljännen lauluni ja osallistuin #Hitti2020-kilpailuun, jossa etenin yllättäen finaaliin. Tein lauluja kotistudiossa, kunnes yhtäkkiä huomasin, että niitä oli kertynyt jo lähes albumillinen. Tiesin, etteivät albumit nauti suurta kansansuosiota, mutta useamman laulun kokonaisuus tuntui mahdollisuudelta määritellä omaa artisti-identiteettiä ja musiikillista suuntaa. Siispä päätin tehdä albumin.

Siihen en kuitenkaan halunnut ryhtyä yksin.
Jo kotidemoja tehdessäni olin usein pyytänyt ystäviä mukaan laulamaan ja soittamaan, ja he osoittautuivat korvaamattomaksi avuksi myös albumiprojektissa. Heitä ei haitannut, vaikka juniori konttasi mukana studiossa ja raitoja jouduttiin äänittämään uudelleen, kun pikkumuusikko intoutui laulamaan tai soittamaan mukana.

Ystävät toimivat myös apukorvinani: kuuntelivat demoja ja miettivät kanssani albumille päätyviä lauluja ja niiden järjestystä. Heidän avullaan testasin visioideni avautumista  – hahmottuuko tarinankaari, löytyykö teema, vastaavatko syntyvät mielikuvat tarkoitusta? He riensivät hätiin tarvitessani promokuvia, tuskaillessani some-markkinoinnin käsittämättömyyksiä tai kaivatessani henkistä tukea live-keikoilla.

Kaveripiiristä löytyi lopulta myös kitaristini Jack, jonka kanssa aloimme valmistautua levyn julkaisua edeltävään promokeikkakevääseen. Kun minun ei tarvinnut istua keikoilla aina pianon äärellä, avautui esiintymisille valtavasti uusia mahdollisuuksia.

Ja tämän ansiosta koronakeväästä muotoutui meille musiikillisesti niin erityinen.

CollageMaker_20200528_125012563

Miksi esikoisalbumini nimi on Tähdistä kotiin – eikö artistin pitäisi nimenomaan pyrkiä tähtiin? Entä mitä tarkoitan sillä, että suonissani virtaa runonlaulajaverta? Ja miksi albumin kansikuvavalinta, jossa näytän hämmentyneeltä, en itsevarmalta? Vastauksia näihin ja moniin muihin esittämiinne kysymyksiin oheisella videolla.


Kunnianhimoa on monensorttista

Kun korona valtasi Suomen, mietin monien muiden artistien tavoin, mitä tulevan esikoisalbumini julkaisun suhteen tekisin. Samalla pohdin kuumeisesti, voisiko promokeikkoja varten treenattua ohjelmistoa hyödyntää poikkeusolosuhteissa johonkin konkreettisesti hyödylliseen.

Syntyi idea Keikoista parvekkeiden alla. Konseptin perusajatus oli viedä musiikki ihmisten luo sallitujen rajojen puitteissa ja tuottaa iloa niille, jotka sitä kipeimmin kaipasivat. Ajattelimme, että pääsisimme tekemään muutaman keikan, olemaan hyödyksi ja saisimme sekä tekemistä että arvokasta esiintymiskokemusta. Pian kuitenkin  selvisi, että keikoille todella oli kysyntää. Huhti-toukokuun aikana teimme nelisenkymmentä keikkaa, emmekä silti saaneet kaikkia toiveita sovitettua kalenterihimme.

Keikat parvekkeiden alla edustivat juuri sellaista musiikintekemisen muotoa, jota olin tavoitellut edeltävät vuodet. Ne  auttoivat löytämään artistiuteni olennaisimman ytimen: Sain tehdä musiikkia, joka tuntui merkitykselliseltä, ja esittää lauluja, jotka aikaansaivat hyvää. Ja vaikka media huomioi tekemisemme, näkyvyys ei tuntunut tukalalta, niin kuin olin joskus pelännyt – kohdistuihan se konkreettiseen toimintaan.

Myös albumini Tähdistä kotiin ilmestyi. Koronakevään keikkojemme myötä se oli saanut taustalleen tarinan ja kevään aikana kohtaamiemme kuulijoiden tuen. Normaaliolosuhteissa Tähdistä kotiin olisi ollut albumi muiden joukossa, ja todennäköisesti hukkunut valtavaan julkaisujen massaan. Nyt siitä kuitenkin tuli pienenpieni palanen ajankuvaa.

Toivon, että maailma palaa pian normaalimmiksi, eikä ihmisten tarvitse kipuilla töiden loppumisen, taloudellisen ahdingon, terveyden ja pelkojen kanssa enää pitkään. Samalla olen kuitenkin kiitollinen kuluneesta keväästä. Minulle se on antanut paljon.

Olen kuluneiden kuukausien aikana löytänyt jotain, mistä aion pitää kiinni myös jatkossa. 

Kuuntele esikoisalbumini ”Tähdistä kotiin” (klikkaa)

Tervetuloa biisinpituisiin levynjulkkareihin!

Lämpimästi tervetuloa esikoisalbumini ”Tähdistä kotiin” BIISINPITUISILLE LEVYNJULKKAREILLE tänään torstaina!

Aloitamme tasan klo 18.30, mutta mukaan voi liittyä myöhemminkin. Vaikka vielä huomenna! Tai viikon päästä.

Sisään pääset TÄSTÄ.
Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Meri-Maaria, Tähdistä kotiin

Alun perin tämä piti olla kaiken kruunaava ilta, jolloin perhe ja ystävät eri puolilta Suomea kerääntyisivät yhteen juhlistamaan puoliltaöin ilmestyvää esikoisalbumiani.
Albumia, jonka ensimmäiset laulut ovat syntyneet jo 2000-luvun alkupuolella.

Mutta sitten tuli korona ja pyyhkäisi tuulenpyörteen lailla kaiken päälaelleen.

Näin jälkikäteen ajateltuna se ei välttämättä ollut pelkästään huono juttu, sillä uusi vinkkeli antoi asioillekin uuden muodon:
Promokeikkakevät vaihtui Keikoiksi parvekkeiden alla.
Musiikki löysi uusia merkityksiä.
Ja tämä kaiken kruunaava ilta muuntui…

BIISINPITUISEKSI JULKKARIKEIKAKSI!
Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään tavallinenvirtuaalinen live-stream -keikka, vaan jotain aivan muuta…

Ja mikä parasta:
A) tilaisuuteen voi osallistua kotisohvalta,
B) ja moneen kertaan,
C) sopii kiireisellekin ihmiselle
D) omat juomat ja eväät sallittu
E) asu on vapaa (eikä edes pakollinen)

Kaiken huipennukseksi sain hyvän syyn pukeutua tätä iltaa ja teitä varten hankkimaani asuun, jolle ei välttämättä enää myöhemmin olisi käyttöä.
Ai miksei? Siinäpä taas yksi hyvä syy piipahtaa levynjulkkareissa.

Tästäkin pääsee sisään!
(Tilaisuus alkaa kuitenkin vasta klo 18.30.)

Nähdään pian!
Meri-Maaria

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Musiikkiani Youtubessa täällä
Musiikkiani Spotifyssa täällä
Instagram: meri_maaria_virallinen
Facebook: Meri-Maaria

Keikka parvekkeiden alla – ilmiö, joka loi itse itsensä

IMG_20200405_204051_354

Kuva: Lasse Kivekäs

Kaikki sai alkunsa koronasta ja pienistä sattumanvaraisista tapahtumista.

Tämän piti olla kevät, jolloin keikkailisimme kitaristini Jackin kanssa. Esittäisimme tulevan esikoisalbumini lauluja ja kaikki huipentuisi toukokuun puolivälissä pidettävään levynjulkkarikeikkaan ja albumin ilmestymiseen.

Toisin kävi, niin kuin niin monen muunkin suurille suunnitelmille.

Olemme Jackin kanssa kuitenkin siinä mielessä onnellisessa asemassa, ettei kummankaan toimeentulo ole musiikin varassa. Albumin julkaisusta päätin pitää kiinni – se ilmestyy 15.5. – mutta muuten valmistauduimme poikkeukselliseen kevääseen kumpikin tahoillamme.

Siinäkään mielessä en voi valittaa, ettei aivan lähipiirissäni ole riskiryhmäläisiä. Seuratessa vierestä monien muiden huolta ja murhetta tuntui, että etuoikeutetussa asemassani voisin sentään yrittää tehdä jotain muiden hyväksi. Ja koska elämääni oli syntynyt musiikin muotoinen tyhjiö, aloin etsiä ratkaisua sen parista.

Saunan lauteilla idea pullahti suusta: Voisiko musiikin viedä karanteenissä elävien ihmisten luo, esimerkiksi heidän parvekkeidensa ja ikkunoidensa alle ilman, että aiheuttaisi ylimääräisiä riskejä kenellekään? Mieheni innostui ajatuksesta heti, ja kun vielä kitaristini Jack ilmoitti olevansa hommassa mukana, alkoi markkinointi.

Siinä olen aina ollut toivottoman huono.

Laitoin sosiaaliseen mediaan ilmoituksen ideastamme, ja kun ensimmäisten tuntien aikana mitään ei tapahtunut, ehdin jo ajatella, ettei tällaiselle ole ehkä sittenkään kysyntää. Mutta illalla huomasin sähköpostini pursuavan! Luin viestejä lähes puoleenyöhön ja jatkoin niihin vastaamista aamulla. Ilmoitus oli pakko ottaa netistä pois, sillä viestejä tuli yhä lisää, vaikka kalenteri alkoi olla jo toviksi keikoista täynnä.

Huomionarvoista tulleissa viesteissä oli, että täysin pyytämättä ihmiset jakoivat koskettavia ja henkilökohtaisia tarinoitaan, joilla perustelivat, miksi haluaisivat yllättää tai ilahduttaa ehdottamansa tahon keikalla parvekkeen alla. Pian myös Helsingin Sanomat otti yhteyttä, enkä voinut kuin nauraa, kun he vertasivat tempaustamme suosittuun Suomi Love -ohjelmaan. Siihen suuntaan proggis oli tosiaan lähtenyt vahvasti rakentumaan – vaikkakin täysin tarkoittamatta.

CollageMaker_20200406_141318036

HS 6.4.2020

Kun ensimmäinen keikkarypäs oli järjestelty kalenteriin ja saatu suurimmilta osin toteutettua, laitoimme ilmoituksen uudelleen nettiin. Tällä kertaa se ehti olla näkyvillä vain joitakin tunteja, kun loppuhuhtikuu oli tullut keikkatoiveista täyteen.

Keikka parvekkeiden alla -proggiksen synnystä on nyt kaksi viikkoa. Meillä on pidettynä tai sovittuna noin 30 keikkaa, ja toukokuun keikkatoiveita alamme vastaanottaa mahdollisuuksien mukaan ja tilanteen salliessa huhtikuun lopussa. Kaikille jo pidetyille keikoille on ollut yhteistä niiden käsinkosketeltavan lämmin tunnelma ja hetkeen kiteytynyt ilo.

Molempia on riittänyt myös kotiinviemisiksi.

Screenshot_20200409_130307

Kuvakaappaus Helsingin Sanomien videolta (Mika Ranta)

******************

Keikka parvekkeiden alla -projektistamme on uutisoinut muun muassa Helsingin Sanomat 6.4.2020 (ks. artikkeli videoineen tästä) ja sitä esitellään Pispalan Radion Viikon promopaketissa pe 10.4.2020 klo 17.00 (kuuntele lähetystä täältä).

Seuraavia keikkapyyntöjä toukokuulle otetaan mahdollisuuksien mukaan vastaan huhtikuun lopussa.

Meri-Maarian esikoisalbumi Tähdistä kotiin ilmestyy musiikin suoratoistopalveluissa 15.5.2020

Laulu etsii kotia – mutta mistä on kyse?

Hei, sinä ensikertalainen tai jo useamman kerran tänne eksynyt ihmettelijä!
Tervetuloa soivaan blogiini ja kodittomien laulujen konserttiin!


Kuka minä olen?

Kuuntele muutaman minuutin esittely siitä, miten minusta tuli laulaja-lauluntekijä.

Mistä on kyse?

Laulu etsii kotia -sivusto sai alkunsa keväällä 2016, kun pöytälaatikkoni ei enää mahtunut kiinni – niin täynnä se oli tekemiäni lauluja, jotka eivät olleet koskaan nähneet päivänvaloa. Olin jo vuosia haaveillut kotistudiosta ja siitä, että lauluni tulisivat kuulluiksi tai löytäisivät kodin jostakin. Lopulta marssin F-Musiikkiin, jossa minut autettiin alkuun, ja vähitellen myös tämä sivusto löysi muotonsa.

Mitä täällä voi tehdä?

Sivustolle voi piipahtaa vain kuuntelemaan lauluja tai seuraamaan niiden kodinetsinnän etenemistä. Lauluja voi kuitenkin tulla myös erityisesti etsimään.

Täällä olevat kappaleet etsivät nimittäin kotia. Jos siis tarvitset itsellesi, bändillesi tai vaikkapa musikaali-produktioosi esitettävää musiikkia, täältä saatat sitä löytää! Lisäksi sivusto toimii portfolionani. Jos olen  etsimäsi henkilö tai sinulla viriää visio yhteistyöstä, ota rohkeasti yhteyttä.

Miten pääsee alkuun?

Biisien makuun pääset esimerkiksi valitsemalla Laulujani-valikosta kohdan Kuunnelluimmat tai mieleisesi musatyylin sivuvalikon kohdasta Kategoriat. Jos puolestaan haluat aikamatkata blogissani nykyhetkestä taaksepäin mene etusivulle ja skrollaa alaspäin. Minuun ja osaamiseeni voit tutustua valikossa Kuka minä olen. Sieltä löydät muun muassa lisätietoa taustoistani sekä näytelmäohjauksieni videoportfolion.

Jos haluat jatkossa vinkkauksen uusista päivityksistä, paina etusivun oikeasta yläkulmasta löytyvää Following Laulu etsii kotia -nappia tai tykkää sivusta Facebookissa. Instagramista löydät minut nimellä meri_maaria_virallinen.

DSC05736-Edit-Edit

Kuva: Miika Rautiainen


Leppoisia kuunteluhetkiä! Toivottavasti viihdyt!

Musiikkiani Youtubessa täällä
Musiikkiani Spotifyssa täällä
Instagram: meri_maaria_virallinen
Facebook: Meri-Maaria / Laulu etsii kotia

Lelu (2003)

Lelu (2003) syntyi nuoren lukiolaisen havainnoidessa ympärillään sykkiviä parisuhteita. Välillä muistan tuolloin ihmetelleeni, miksi kukaan ylipäätään halusi parisuhteen, kun siinä eläminen tuntui olevan monille niin hankalaa. Erityisen kummalliselta tuntuivat suhteet, joissa vallan tasapaino tuntui keikahtaneen kokonaan paikoiltaan.

Vaikka Lelun lyriikoissa huomaa nuoren minäni mustavalkoisen tavan ajatella, on sanoituksen kuvaelmassa myös jotakin viehättävää. Puhuja on itse tilanteen ulkopuolella ja koettaa pelastaa poloisen miehen ahneen lelujenkeräilijä-naisen kynsistä. Laulu on rehellinen muistijälki siitä, millaista oli olla 16-17 -vuotias lukiolainen tunnevuoristoratojen äärellä. Sukupuoliroolittelu on suoraan lainattu Kitkeriltä neitsyiltä, joiden musiikki oli kaveripiirissäni tuohon aikaan kova juttu.

Monien muiden nuoruudensävellysteni tavoin myös Lelu on tehty silloiselle bändilleni Hekumalle. Tästä löytyy selitys myös tuon ajan laulujen toistuvalle kolmen säkeistön rakenteelle. Tasapuolisuuden nimissä kaikille kolmelle laulajalle piti saada yhtä paljon sooloja. Siksi oli helpointa kirjoittaa kuhunkin lauluun jokaiselle oma soolosäkeistö. Stemmalaulannalla päästiin irrottelemaan sitten kertseissä ja c-osissa.

*************************

Hän luuli olevansa mies – tiennyt ei,
häneltä ihmisyyden leiman pois vei
tuo nainen joka säännöt saneli ja lausui:
”Mun oma lelupoika olla nyt voit.”

Mies oli lelu, pelkkä lelu,
osa suurta kokoelmaa.
Ei hälle heru, ei heru
kunnioitusta suurempaa. (x2)

Hetken leikin jälkeen joutuu lelu hyllyyn
ja katoaa sankan rankkaan hullunmyllyyn.
Pöly aikanaan verhoaa
lelun vanhentuneen historiaan.

Mies oli lelu, pelkkä lelu…

Muoviorja, muoviorja,
on ruoja tuo nainen vaik’ kiltiltä näyttää.
Hän pelaa ja hyväks’ sun tunteitas’ käyttää.
Muoviorja, muoviorja,
et pelaa vaan pelkäät ja siksi myös kaadut.
Sä tuon naisen hyllyssä raadoksi riudut.

Mies muovikuren alla synkkämieleks’ muuttuu,
mut ulkokuoreltansa ilmeet, eleet puuttuu.
Ei kukaan koskaan kysy, hei miltä tuntuu,
kun lelun rooliin miehen itsenäisyys murtuu.

Mies oli lelu, pelkkä lelu…

Lelu.

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Musiikkiani Youtubessa täällä
Musiikkiani Spotifyssa täällä
Instagram: meri_maaria_virallinen
Facebook: Meri-Maaria

 

Muista #indiehour – vaan mistä on kyse?

DSC05767

Kuva: Miika Rautiainen

Huomenna perjantaina 20.3.2020 vietetään #indiehour -kampanjaa, joka pyrkii tukemaan suomalaista pienten artistien kenttää. Tempauksen takana on IndieCo.

Jos haluat osallistua kotimaisen indie-skenen tukemiseen, kuuntele suoratoistopalveluista mitä tahansa kotimaista indie-musiikkia perjantaina tunnin ajan klo 11-12. Postaa myös valintojasi someen hästägillä #indiehour. Näin tuet kotimaisia toimijoita tänä haastavana aikana ja tulet samalla suositelleeksi hyvää musiikkia myös muille.

Alla muutama soittolistavinkki. Pääset soittolistaan klikkaamalla sen nimeä. Jos sinulla ei ole Spotify-tunnuksia, voit kuunnella musiikkia myös esimerkiksi Youtubesta.

SVENGI-JENGIN MONSTERI
Svengi-jengi koostuu joukosta suomalaisia indie-artisteja biisintekijöitä ja tuottajia, jotka toimivat pääosin riippumattomasti isoista levy-yhtiöistä. Ryhmän tavoitteena on ylläpitää musiikin moninaisuutta ja mahdollistaa monenlaisen musiikin esilletuominen. Myös minulla on kunnia kuulua tähän joukkoon. Tältä listalta löydät valtavan kattauksen musiikkia koko tyylilajien kirjolta.


SVENGI-JENGIN BOOSTERI

Tältä listalta löydät tiiviimmän kattauksen ryhmämme musiikkia. Listalla on kunkin artistin tuorein julkaisu.

INDIETÄ SUOMESTA (ROCKWAY)
Rockwayn kokoama lista esittelee joukon suomalaisia pienartisteja. Tälle listalle tiensä ovat löytäneet muun muassa Isoäidin päiväkirja ja Vaeltajat.

 

****************************

Musiikkiani Youtubessa täällä
Musiikkiani Spotifyssa täällä
Instagram: meri_maaria_virallinen
Facebook: Meri-Maaria

Samettiklubilla 10.3.2020

IMG-20200310-WA0012

Kuva: Katariina Kojola

Anteeksi, ettette ole kuulleet minusta täällä hetkeen!
Olen viimeistellyt toukokuussa ilmestyvää albumia, valmistellut PERJANTAINA ilmestyvän Vaeltajat-sinkun julkaisua ja viettänyt värisyttävän ihanan lomaviikon Lapin hangilla hiihdellen. Nyt albumi on yhtä huiluraitaa vaille valmis ja tulevan julkaisun promotyö tehty niin hyvin kuin suinkin osaan, joten aikaa vapautuu taas laulunteolle. Kaksi tekeilläolevaa uutukaista kypsyykin paraikaa pianon päällä, ja pian julkaisen myös tänne uuden, aiemmin kuulemattoman demon.

Niitä odotellessa ajattelin kuitenkin tarjota pikkumaistiaisia eiliseltä Samettiklubilta, joka oli myös ensiesiintymisemme yhdessä nykyisen kitaristini Jack Barnardin kanssa. Ai että on kiva laulaa hyvän kitaristin kanssa! Duomme on myös siitä erikoinen, että treeneissämme mukana touhuavat myös samanikäiset juniorimme, joita Jackin upea puoliso Katariina leikittää samalla, kun harjoittelemme. Usein pikkuväki myös tanssii, soittaa ja jorailee mukana ja päännyökytyksistä on hyvä päätellä, mitkä kipaleet toimivat parhaiten.

Pitkä matka on kuljettu siitä, kun noin vuosi sitten nousin ensimmäistä kertaa lavalle, ja hyviä asioita on tapahtunut paljon. (Nykyään muun muassa muistan jälkikäteen olleeni lavalla keikan aikana…) Paljon on kuitenkin vielä myös työsarkaa. Suurin haaste on saada vielä karistettua lavalla kehosta kipsi, joka pidättelee sekä ääntä että olemusta, ja jonka vuoksi laulutekniikka alkaa pelittää vasta parin-kolmen laulun lämmittelyn jälkeen. Se on erittäin harmillista klubeilla, joissa oma setti on vain muutaman laulun mittainen. Ajattelin, että vuoden keikkatreenaamisella jää olisi jo alkanut sulaa ympäriltä, mutta taidan tarvita vielä toisen vuoden, ehkä kolmannenkin.
Toiset ovat hitaampia oppimaan!

Esiintyminen on joka tapauksessa hauskaa ja muuttuu kerta kerralta nautittavammaksi. Kiitokset eilisestä F-musiikille ja Samettiklubille! Videoista suurkiitos Katariina Kojolalle!

 


Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Musiikkiani Youtubessa täällä
Musiikkiani Spotifyssa täällä
Instagram: meri_maaria_virallinen
Facebook: Meri-Maaria

OMA NOSTO: Vaeltajat (2016)

Olen luontomatkaaja.

Kirkot, linnanrauniot ja suositut nähtävyydet eivät koskaan tee minuun sellaista vaikutusta kuin koskematon luonto – paikat, joissa kohtaa kenties vastaantulevan vaeltajan aina silloin tällöin, mutta muuten saa tuntea itsensä pieneksi suuren maailman äärellä. (Okei myönnettäköön, minulla on vaelluskaverina mieheni. En siis ole yksin. Mutta usein päästyämme vauhtiin ja vaeltaessamme pitkiä aikoja nautiskelevassa hiljaisuudessa syntyy kuitenkin illuusio tästä.) Nautin tajutessani olevani sellaisessa maailmankolkassa, jonne ei pääse kuin kävelemällä ja näkemällä vaivaa. Jonne ei ole rakennettu teitä turistibusseille tai hissejä huipulle haluaville.

Barheia12

Barheia, Norja

Yosemite

Yosemite, Kalifornia

Miten tämä sitten liittyy musiikkiin?

Tämänkertaiseksi OMA NOSTO -biisiksi valitsin laulun nimeltä Vaeltajat (2016), jonka päähenkilöt olen kuvitellut samanlaisiin maisemiin, joissa olen itse saanut vaeltaa. Laulu kertoo kahden ihmisen matkasta toisensa luo: ”kun kahden vaeltajan polut toistaan kohden vie / välissään avaruus, vuori tai valtameri, / kohtalon kirjoma trilleri.”

0 (351)

Killarney

Killarney, Irlanti

Tämän jutun lopusta löytyvä laulun demoäänite on yksi ensimmäisiä, jotka tälle sivustolle tein. Tuolloin minulla ei vielä ollut edes kotistudiota, vaan soitimme ja lauloimme dueton yhdellä otolla kännykän ääninauhurille ystäväni Elise Hasasen kanssa. Toinen ystäväni Toni Korhonen äänitti syntyneeseen demoon vielä jälkikäteen kitararaidat, ja näin syntyi Vaeltajien ensiversio.

Laulu on kuitenkin tällä hetkellä ajankohtainen, sillä pian siitä ilmestyy kunnollinen studioversio, joka toimii myös maistiaispalana toukokuussa ilmestyvästä albumistani! Tämän version pääsin myös toteuttamaan alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti mies-nais -duettona.

Malla19

Malla, Suomi

Islanti

Husafell, Islanti

Viikonvaihteessa uusi Vaeltajat lähtee masterointiin. Sinkun ilmestymistä odotellessa on hyvää aikaa tutustua laulun demoversioon. Julkaisusta kuulette pian lisää!

Saana24

Saana, Suomi

 

*************************
Tähdenlento taivaan halkaisee,
luokse toisen tietä valaisee.
Tähtipeitto kaartuu ylle pään.
Pohjantähden kanssas’ saman nään.

Mistä alkaa ja minne päättyy askelten tie,
kun kahden vaeltajan polut toistaan kohden vie.
Välissään avaruus, vuori tai valtameri,
kohtalon kirjoma trilleri.

Myrsky riehuu, maailma raivoaa.
Sateensuojaan uhka pakottaa.
Taivas leiskuu kaiken kastellen.
Silti luokses’ yhä astelen.

Mistä alkaa ja minne päättyy askelten tie…

Valtamerta katson valtavaa.
Viestin luokses’ aalto kuljettaa.
Vastaranta – matkan määränpää.
Rannan hiekkaan lähdön muisto jää.

Mistä alkaa ja minne päättyy askelten tie…

Jokainen askel johdattaa
luoksesi, siksi jaksan taas.
Ja vaikka matka painaakin,
kääntyis’ en koskaan takaisin.

Mistä alkaa ja minne päättyy askelten tie…

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Musiikkiani Youtubessa täällä
Musiikkiani Spotifyssa täällä
Instagram: meri_maaria_virallinen
Facebook: Meri-Maaria

Laulu lopusta (2004)

Ensimmäisen julkisesti esitetyn lauluni tekemisestä on kulunut 17 vuotta.
Puoli elämää!

Välillä lauluja on syntynyt kuin itsestään ja onnistumisia on mahtunut monta samaan ajanjaksoon. Välillä taas on ollut hiljaisia vuosia, jolloin musiikkia on syntynyt lähinnä pakottamalla. Nämä siivettömät ja sieluttomat laulut eivät ole pitkälle liitäneet, vaikka ovatkin opettaneet laulunteosta yhtä sun toista hyödyllistä.

Vaikka seitsemääntoista vuoteen on mahtunut monenlaisia vaiheita ja mieltymyksiä, tunnistan silti musiikissani yhä saman kaikupohjan, joka sillä oli jo matkani alussa. Ammennan tarinoita luonnosta ja kansanperinteestä, pyrin melodisuuteen ja herkkyteen, leikittelen stemmoilla ja tarkennan yksityiskohtiin.

Tässä nuorena lukiolaisena tekemässäni laulussa kansantarut ja luonto kuultavat läpi erityisen voimakkaasti. Laulu lopusta (2004) on tragedia nuoresta tytöstä, joka päätyy riistämään itseltään hengen hukuttautumalla metsälampeen. Kerroksisuutta lauluun kuitenkin tuo näkökulman vaihdos, joka muuntaa nuoren mielensisäisen epätoivon suusta suuhun kerrotuksi legendaksi, jonka todenperäisyydestä ei ole varmuutta. Jo tuolloin minulla oli tarve jättää tarinoihin auki takaportteja, päästää valonpilkahdus työntymään pimeään ja tarjota vaihtoehto, jossa totuus ei olekaan niin musertava kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää.

Tein laulun alun perin lukioaikaiselle bändillemme Hekumalle. Tässä demossa esitän sen kuitenkin itse, sillä tuon ajan taltioinnit laulusta ovat niin huonolaatuisia.

DSC02031

Kuva: Pia Kaspi


***************
Yön hiljaisuus, levottomuus,
totuuden kuu paljastaa.
Pinnalle veen ympyrän teen,
loiskeet sen muotoa muuttaa.

Hämärään jään odottamaan
merkkiä aamun airueen.
Pinnasta veen kristallin teen,
sen ripustan kohtalon kaulaan.

Kiitokseksi kunniasta kalman kasteen,
vihan nieluks’ vaikeroivan viattomuuden.
Tuulenpyörre aikeitani estellä koettaa,
luonnon lakeus ei tahdo päästää otteestaan.

Säteet kun näen auringon pään,
heittäydyn syleilyyn järven.
Aamu kun saa, kuu uinahtaa,
on hengitys vaiennut laulun.

Katkerana legendana tyttö uinuu,
kertomusta kerrotaan ain’ eteenpäin.
Joku kuiskaa, tyttö on nyt metsämme henki,
joka kyyneleillään aamukasteen muodostaa.

Yön hiljaisuus, levottomuus,
totuuden kuu paljastaa.

***************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Musiikkiani Youtubessa täällä
Musiikkiani Spotifyssa täällä
Instagram: meri_maaria_virallinen
Facebook: Meri-Maaria