Isoäidin päiväkirja (2014)

Timotei (säv. Aulis Sallinen, san. Eila Kivikk’aho) on ollut yksi lempilauluistani jo vuosien ajan. Se on kansanlaulun kaltainen teos, joka kuvaa nuorta rakkautta ja elonkorjuuta, mutta mielestäni se puhuu allegorisesti myös sorrosta ja sota-ajoista. Myös suomenkielisestä rap-musiikista olen pitänyt niin kauan kuin muistan. Minulle on kehittynyt kummallinen tapa räpätä itsekseni yksin kotona ollessani milloin mistäkin. Ruokaa laittaessa aiheena voi olla vaikkapa siskonmakkarakeiton valmistaminen.

Jossain vaiheessa aloin ajatella, että voisin koettaa kirjoittaa jonkinlaisen rap-lyriikan ihan oikeasti, jostakin minulle tärkeästä aiheesta. Lopulta idea löytyi läheltä, vaikkakin sanoituksen tarina on pitkälti mielikuvituksen tuotetta. Isoäitini on nimittäin aina kertonut minulle tarinoita lotta-ajoistaan. Noin kymmenen vuotta sitten sain yllättäen kuitenkin kuulla aivan uuden tarinan, jota isoäitini ei ollut ennen kertonut kenellekään. Tarinan kerrottuaan hän halusi antaa minulle vanhan, ennen jatkosotaa lahjaksi saamansa nahkakantisen kirjekansion, joka liittyi olennaisesti tarinaan ja osoitti sen todeksi. Se on minulla tallessa varjeltuna aarteena edelleen.

Ja kuinka ollakaan, Timotein sanat kietoutuivat täydellisesti syntyneen tarinan pariksi.

HUOM. Äänite on päivitetty uudempaan versioon.


*************************
Timotei, sinä keinuva heinä,
sinä keinuva heinä varrella ojan,
sinun luotasi vei tie kerran tytön ja pojan.
Timotei, sinä keinuva heinä.

Kun isoäitini kaheksankyt’ täytti
nahkakantisen aarteen mulle näytti:
päiväkirjansa vuosien takaa.
Tahtoi salaisuutensa jakaa.
Oli nimittäin kerran eräs Juhani.
Juhani tuolloin lääkäriksi opiskeli.
Ja niin muotoutui elämälle suunnitelma,
vaikka ilmassa jatkosodan uhka julma.

Kesäpäiviä näitä ja puntarpäitä
katsellen kylä mietti jo häitä ja niitä ja näitä.
Mutta tiesimme sen, kesäpäiviä vain,
suviteitä, puntarpäitä.

Ilmavalvontalottana sodassa
oli mummoni, päivysti tornissa.
Kirjeillä pidettiin toivoa yllä:
kerran naimisiin päästäisiin kyllä.
Kirjoitti Juhani: ”Mä olen täällä jossain.
Sinua aattelen, kun makaan poterossain.”

Kova viikate päivät ne niitti,
niin päivät ne niitti ja heinät vei.
Ja se onneaan kiitti, ken itsekin murtunut ei.

Oli jatkosodan päivä viimeinen.
Rintamalla käytiin taistelu kuumeinen.
Silloin luotisade Juhanin lävisti.
Pian hautausmaalle nousi uusi risti.
Mummoni tiedon sai loputtua sodan.
Vaik saatiin rauha, se maksoi hinnan kovan.
Tätä kertoessaan silmiänsä pyyhki
isoäitini ja hetken aikaa nyyhki.
Sitten tuumasi, et’ mennyttä on moinen,
vain vaihtoehto elämälle toinen.

Jos kaikki olisikin tuolloin mennyt toisin,
niin kuka kumma minä silloin oisin?

*************************

Laulussa lainataan Aulis Sallisen sävellystä Eila Kivikk’ahon runosta Kansanlaulun tapaan (Timotei). Teoksen käyttöön on kysytty lupa. 

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Yksi kommentti artikkeliin ”Isoäidin päiväkirja (2014)

  1. Paluuviite: Papan puutarha (2017) | Laulu etsii kotia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s