Keväällä 2015 jutustelin saattohoidossa olevan isoisäni kanssa unelmista ja tajusin, että erään unelman toteuttamista olin lykännyt jo pienen ikuisuuden. Olin lapsesta saakka haaveillut laskuvarjohypystä. Tajusin myös, ettei kukaan varmastikaan tule hakemaan minua kotoa lentokentälle hyppäämään, vaan minun täytyisi itse tehdä jotakin asian eteen.
Kohtalokin puuttui peliin. Sattumoisin lapsuudenystäväni oli menossa seuraavana kesänä naimisiin ja hänelle oli järjestetty polttareihin yllätykseksi tandem-hyppy. Hyppy kuitenkin jouduttiin varsinaisena polttaripäivänä perumaan kovan tuulen vuoksi, ja sitä siirrettiin viikolla eteenpäin. Lupasin lähteä ystäväni seuraksi uudelle hyppy-yritykselle. Muutama päivä ennen sovittua hyppypäivää tajusin, että voisin itsekin hypätä samaan aikaan. Soitin firmaan, jonka kautta hyppy oli varattu, ja kuinka ollakaan, koneen toinen tandem-paikka oli yhä vapaana.
Olin ajatellut, että hyppäämällä tandem-hypyn saisin tietää, voisiko laskuvarjohyppääminen olla minun juttuni. Kun jalkani kokemuksen päätteeksi koskettivat maata, ei riemullani ollut rajoja. Muutamaa viikkoa myöhemmin olin kurssilla ja kesä, jolloin laskuvarjolisenssiä suoritin, oli ikimuistoinen ja kertakaikkisen unohtumaton. Minun oli tarkoitus hypätä ensimmäisen kauden aikana kahdeksan hyppyä, mutta hurahdin niin, että hyppyjä kertyi syksyyn mennessä 34.
Eräällä kotimatkalla Utista Helsinkiin hyppääjäkaverini pyysi, että tekisin hyppyporukallemme oman biisin. Kotona istuin pianon ääreen ja vain paria vuorokautta myöhemmin laulu oli syntynyt.
*************************
Anna mennä, anna tuulen viedä,
hyppää korkeelta.
Anna mennä, vaikket sitä siedä,
se tuntuu oikeelta.
Tuli ero ja sanot oot siipi maassa.
Se on vero, jonka ero maksaa.
Etukeno ja uusia tuulia kohti,
se on ainoa tapa jaksaa.
Jos haluat saavuttaa tyynen mielen,
voin sulle opettaa taivaan kielen.
Ja sä voit kokeilla, mitä on todella
itsensä ylittää.
Anna mennä, anna tuulen viedä…
Reppu selkään ja koneeseen pilvien ylle,
nousukiitoon se uuteen johtaa.
Yllä pilvien aurinko paistaa aina.
Siellä ihminen itsensä kohtaa.
Tää on se hetki, kun sulla on vapaus.
Tää on sun elämäs’ merkkitapaus,
jos tahdot kokeilla, mitä on todella
itsensä ylittää.
Anna mennä, anna tuulen viedä…
Katso alas, niin näet sä maailman uuden.
Katso alas, niin huomaat: et pelkää.
Luota itseesi, luota että varjo kantaa,
rohkeasti hyppää tyhjyyden selkään.
Ovelle astu ja suuntaan uuteen
ponnista peloitta tulevaisuuteen.
Sä tahdoit kokea, mitä on todella
itsensä ylittää.
Anna mennä, anna tuulen viedä…
*************************
Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!
Laulu etsii kotia 