2000-luvun alussa oli suosittua, että bändeillä ja artisteilla oli ”sisääntulobiisi”, joka esitteli ja nimesi esiintyjät, ja jossa leikkisästi egoiltiin tai kerrottiin omasta erinomaisuudesta. Oli siis ainoastaan luonnollista, että myös meidän Hekuma-bändimme tarvitsi tällaisen laulun. Jos et ole Hekuman taipaleesta vielä aiemmin lukenut, voit tutustua aiheeseen täällä.
Suvereenin maailman valtiattaret oli myös ensimmäinen bändillemme kirjoittamani laulu. Olimme siihen asti laulaneet covereita, eikä meillä ollut vielä edes nimeä. Tyylin, jolla halusimme musiikkia tehdä, olimme kuitenkin jo löytäneet. Ja koska olimme olleet ystäviä jo useamman vuoden ajan, ei tekemisen tapaa ja meininkiä tarvinnut erikseen etsiä tai luoda. Se oli jo olemassa.
Vaikken ollut ennen Suvereeneja tehnyt kuin muutaman laulun, tekstejä olin ollut aina kova kirjoittamaan. Jo tuolloin minua inspiroivat luonto ja myytit, jotka ovat vahvasti lyriikoissani läsnä vielä nykyäänkin. Koska meitä laulajia oli kolme, lyriikan täytyi kertoa tarinaa kolmesta hahmosta. Nuo hahmot muotoutuivat lopulta (vaatimattomasti) maailman valtiattariksi, jotka laskeutuivat pilvensä reunalta tutkimaan maailmaa. Lopulta myös bändimme nimi, Hekuma, keksittiin tämän laulun sanoitusten avulla, bussipysäkillä bussia odotellessa.
Äänitteellä kanssani laulavat Elise Hasanen ja Laura Pynninen, rumpuja soittaa Jori Härus, bassoa Pasi Lehtonen ja kitaraa Jussi Järvinen, jonka käsialaa myös bändisovitus on. Äänityksestä ja miksaamisesta ovat vastanneet Atte Heinonen ja Petteri Hyvärinen.
*************************
Yksi oli yönkuningatar,
joka janosi jokaista hämärää hetkeä.
Toinen saalistajaruhtinatar,
joka kiersi pikkusormeensa kerää elämän.
Kolmas hengetär tunnelman
ja ikuisen juhlamielen.
Kolmistaan vangitsivat yön hekuman
ja tekivät arjesta juhlan.
Punainen vyö, korko kopsahtaa.
Ikuinen yö hohtaa kasvoillaan.
Hiuksiinsa tiarat asettaa
nuo suvereenin maailmansa valtiattaret.
Upea palatsinsa marmorinen
kohos’ yläpuolelle pilven harsojen.
Pilvenreunoilta katselivat alas maailmaan,
jonne päästä tahtoivat.
Ovessaan riippui kyltti kultainen,
jossa kiilsi teksti selkokielinen:
”Tervetuloa turmioon,
turhamaisuuden tummaan lehtoon!”
Punainen vyö, korko kopsahtaa…
On raha maailmassa mahtia,
mut’ senkin vetovoima tyylikäs voittaa.
Nuo naiset palvoo kuplajuomia,
ne vallatunteen villiin huumaan nostaa.
Punainen vyö, korko kopsahtaa…
Vaahtokuplissa leijailivat
alas maanpinnalle elämää tutkimaan.
Kateuden verson mukaan ottivat,
sen he päättivät ihmiskuntaan istuttaa.
Öiseen elämään mieltyivät,
sen tuottamaan tuskan hurmaan.
Vasta aamusella kömpivät
takaisin palatsinsa turvaan.
Punainen vyö, korko kopsahtaa…
*************************
Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!
Laulu etsii kotia 