Mihin sä jäit (2016)

Kesällä minuun otti yhteyttä Kim Forsström, jolla oli idea laulusta ja liuta yksittäisiä aihioita, jotka eivät kuitenkaan olleet löytäneet valmista muotoaan. Tykästyin laulun ideaan ja lupasin yrittää auttaa sen valmiiksi saattamisessa. Sain käyttööni jo olemassaolevat lyriikat, jotka muodostivat noin puolet lopullisesta sanoituksesta, kaksi pianolla soitettua melodianpätkää sekä soittolistan, jonka kappaleet edustivat toivottua tunnelma- ja sävelmaailmaa.

Laulunteon prosessi osoittautui aivan erilaiseksi, kun sen pohjana olivat toisen ihmisen ideat, joita pyrki ymmärtämään ja kunnioittamaan, mutta toisaalta  myös kehittämään eteenpäin. Yleensähän laulun synty on minulle hyvin henkilökohtainen ja jopa vähän maaginen prosessi: eräänlainen tiivistynyt hetki, jolloin yksittäiset tunnetilat, ajatukset ja kokemukset kohtaavat ja sen seurauksena syntyy jotakin uutta. Oli opettavaista yrittää tavoittaa toisen ihmisen osittain intuitiivistakin tunnetta siitä, miltä lopullisen laulun tulisi kuulostaa. Saamani soittolistan laulut olivat tässä merkittävin apu. Ne havainnollistivat usein sanoja selkeämmin, millaisia muutoksia seuraaviin versioihin haluttiin.

Äärimmäisen paljon laulun lopullisen muodon löytämisessä auttoi myös ystäväni Maija Ilmoniemi, joka lupautui laulajaksemme tähän projektiin. Hän antoi palautetta, kysyi kysymyksiä ja tutki kanssani tempojen, sävyjen, tekstin ja melodian merkityksiä vielä äänityspäivänä. Maijan kokemuksiin projektista sekä hänen Mailife-blogiinsa voit tutustua tarkemmin täällä.


*************************
Iso olkihattu päässänsä
tyttö hymynkare kasvoillaan
juoksee halki apilapellon
isän käsi omassaan.

Kesän kuulaus pitää otteessaan,
nauru helähtelee huulillaan.
Vapaus jalkapohjaa pistelee,
pelto tyttökultaa villitsee.

”Mihin sä jäit?” kysyy pikku-Liisa.
”Isä, mihin sinä jäit?”

Pellon laitaa maantie reunustaa,
tie mutkittelee puiden taa.
Se ei hidastuta juoksijaa
iso olkihattu kasvoillaan.

”Mihin sä jäit?” kysyy pikku-Liisa.
”Isä, mihin sinä jäit?”

Pieni kuuma käsi kovaa puristaa
isän kättä ennen kuin se irtoaa.
Silmät katsoo kieroon, sehän naurattaa.

Tiellä kääntyy vielä isää katsomaan.
Pieni kuuma käsi kovaa puristaa
isän kättä ennen kuin se irtoaa.
Auto tulee kovaa, iskee, satuttaa.

Haisee viina vanha, punainen on maa.

Kesähattu hukkui pois,
syksyn lehdet peittää sen.
Kylmä tuuli puissa soi,
ikävä kipunoi.

”Mihin sä jäit?” kysyy pikku-Liisa.
”Mihin sinä jäit?”
*************************
säv./san. K. Forsström, M-M. Kivekäs

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s