Onnistuuko musiikin tekeminen vauva-arjen keskellä?
Minua lykästi, sillä nelikuinen poikamme on ottanut studion omakseen. Se on hänen suuri puuhamattonsa, jolla leikitään tietyin reunaehdoin:
1. Vauva päättää, milloin tehdään ja kuinka paljon.
Biisin valmistumiseen on syytä varata kymmenkertainen aika aiempaan verrattuna ja hyväksyä se tosiasia, että joskus yhdellä kertaa saa valmiiksi kymmenen raitaa, joskus ei ainuttakaan (sillä aina vauvallakaan ei ole inspistä). Kun lopettaa ajoissa, vauvalle jää studioajasta hyvä mieli ja taapero tekee yhteistyötä mieluusti toistekin.
2. Suhtaudu äänittämiseen leikkinä.
Merkittävin juju on siinä, että vauva täytyy saada viihtymään. Editointi ja muu äänetön istumatyö kannattaa jättää päiväuniajalle ja keskittyä vauvallisena studioaikana hauskalta kuulostavien ääniraitojen tekemiseen. Kehonrytmeillä ja -äänillä aikaansaadut raidat tuottavat ainakin meillä suurta riemua. Myös ilmeily, pöljäily ja vauvan kanssa tanssahtelu äänittämisen aikana pitävät pikkuviikarin tyytyväisenä.
3. Jos mahdollista, anna vauvan osallistua.
Meillä vauva tykkää jokellella mukana, kun laulan. Se tuottaa tietysti välillä myös haasteita äänittäessä, mutta jos on riittävän luova, jokeltelun palasia voi hyödyntää taustoja tehdessä. Sitä paitsi, yksi pieleen mennyt raita, jolla vauva saa vuodattaa suuren tulkintansa, on sen väärti että pikkuinen viihtyy studiossa taas seuraavat 5 minuuttia. Välillä vauvan voi antaa tehdä myös täysin omia sooloja – valmiit raidat taustalle soimaan ja mikki lattialla tai sylissä konsertoivan vauvan lähelle. Voi sitä riemun, naurun ja kiljahtelun määrää! (Vauvani on ilmeisesti ehdollistunut mikrofoniin…)
4. Kun vauvan katse kääntyy, anna sille omaa aikaa.
Kukaan ei jaksa loputtomasti, ja pienen ihmisen loputon on huomattavasti lyhyempi kuin aikaihmisen. Studion lattialle aseteltu puuhamatto toimii ainakin meillä. Kun vauva saa hetkeksi siirtyä raskaasta studioarjesta tuttujen lelujen pariin itsekseen peuhaamaan, hän ei väsy liikaa ja samalla vapautuu tovi vaikkapa yksittäisen soitinraidan äänittämiseen.
5. Ole itsellesi armollinen.
Epätäydellisyyteen tyytymistä voi ja kannattaa opetella. Välillä jokelteluja saattaa jäädä muuten täydellisen ääniraidan taustalle. Ja kun aikaa on totuttua rajallisemmin, ottoja ei välttämättä tule montaa. (Kannattaa siis soittaa ja laulaa hyvin heti ensimmäisellä otolla!) Jos ei voi tehdä musiikkia pyrkimättä täydellisyyteen, ei auta kuin olla kärsivällinen ja varata riittävästi aikaa (sekä lastenvahti).
6. Anna vauvalle aikaa tottua studioon.
Studio voi olla pienelle kummallinen ja pelottava paikka mikrofoneineen, johtoineen ja ääntäpitävine soittimineen. Härveleihin kannattaa tutustua pikkuhiljaa ja rauhassa: katsoa, koskea, maistaa. (HUOM. Sähköiskut eivät lisää vauvojen viehtymystä musisointiin!) Minimaaliset tavoitteet ovat realismia. On turha haaveilla monituntisista studiorupeamista (jollei ole hommannut sitä lastevahtia). Vauvan kanssa musisoidessa puhutaan minuuteista, joskus jopa sekunneista – studioaika kannattaa siis käyttää tehokkaasti!
Eikö auta? Eikö homma toimi näilläkään vinkeillä?
Tosiasia on, että vauvat ovat erilaisia. Eivät kaikki aikuisetkaan viihdy studiossa. Ehkä vauvasi on kiinnostuneempi balleriinoista, työmaakoneista, naapurin koirasta tai syömisestä. Heti ei kannata luovuttaa, mutta jossain vaiheessa taukoamatta studiossa itkevän vauvan kapina on paikallaan hyväksyä. Senkin jälkeen jää onneksi vielä yksi vaihtoehto oman harrastuksen jatkamiseksi: lapsenvahti.
Kirjoittajan ja hänen vauvansa ensimmäinen yhteinen laulu ”Vapise Nukkumasa” (2018) ilmestyy blogissa piakkoin…
Laulu etsii kotia 
Paluuviite: Äiti tekee musaa – lauluja lapsiarjen keskellä