Kuva: Lasse Kivekäs
Kaikki sai alkunsa koronasta ja pienistä sattumanvaraisista tapahtumista.
Tämän piti olla kevät, jolloin keikkailisimme kitaristini Jackin kanssa. Esittäisimme tulevan esikoisalbumini lauluja ja kaikki huipentuisi toukokuun puolivälissä pidettävään levynjulkkarikeikkaan ja albumin ilmestymiseen.
Toisin kävi, niin kuin niin monen muunkin suurille suunnitelmille.
Olemme Jackin kanssa kuitenkin siinä mielessä onnellisessa asemassa, ettei kummankaan toimeentulo ole musiikin varassa. Albumin julkaisusta päätin pitää kiinni – se ilmestyy 15.5. – mutta muuten valmistauduimme poikkeukselliseen kevääseen kumpikin tahoillamme.
Siinäkään mielessä en voi valittaa, ettei aivan lähipiirissäni ole riskiryhmäläisiä. Seuratessa vierestä monien muiden huolta ja murhetta tuntui, että etuoikeutetussa asemassani voisin sentään yrittää tehdä jotain muiden hyväksi. Ja koska elämääni oli syntynyt musiikin muotoinen tyhjiö, aloin etsiä ratkaisua sen parista.
Saunan lauteilla idea pullahti suusta: Voisiko musiikin viedä karanteenissä elävien ihmisten luo, esimerkiksi heidän parvekkeidensa ja ikkunoidensa alle ilman, että aiheuttaisi ylimääräisiä riskejä kenellekään? Mieheni innostui ajatuksesta heti, ja kun vielä kitaristini Jack ilmoitti olevansa hommassa mukana, alkoi markkinointi.
Siinä olen aina ollut toivottoman huono.
Laitoin sosiaaliseen mediaan ilmoituksen ideastamme, ja kun ensimmäisten tuntien aikana mitään ei tapahtunut, ehdin jo ajatella, ettei tällaiselle ole ehkä sittenkään kysyntää. Mutta illalla huomasin sähköpostini pursuavan! Luin viestejä lähes puoleenyöhön ja jatkoin niihin vastaamista aamulla. Ilmoitus oli pakko ottaa netistä pois, sillä viestejä tuli yhä lisää, vaikka kalenteri alkoi olla jo toviksi keikoista täynnä.
Huomionarvoista tulleissa viesteissä oli, että täysin pyytämättä ihmiset jakoivat koskettavia ja henkilökohtaisia tarinoitaan, joilla perustelivat, miksi haluaisivat yllättää tai ilahduttaa ehdottamansa tahon keikalla parvekkeen alla. Pian myös Helsingin Sanomat otti yhteyttä, enkä voinut kuin nauraa, kun he vertasivat tempaustamme suosittuun Suomi Love -ohjelmaan. Siihen suuntaan proggis oli tosiaan lähtenyt vahvasti rakentumaan – vaikkakin täysin tarkoittamatta.
HS 6.4.2020
Kun ensimmäinen keikkarypäs oli järjestelty kalenteriin ja saatu suurimmilta osin toteutettua, laitoimme ilmoituksen uudelleen nettiin. Tällä kertaa se ehti olla näkyvillä vain joitakin tunteja, kun loppuhuhtikuu oli tullut keikkatoiveista täyteen.
Keikka parvekkeiden alla -proggiksen synnystä on nyt kaksi viikkoa. Meillä on pidettynä tai sovittuna noin 30 keikkaa, ja toukokuun keikkatoiveita alamme vastaanottaa mahdollisuuksien mukaan ja tilanteen salliessa huhtikuun lopussa. Kaikille jo pidetyille keikoille on ollut yhteistä niiden käsinkosketeltavan lämmin tunnelma ja hetkeen kiteytynyt ilo.
Molempia on riittänyt myös kotiinviemisiksi.
Kuvakaappaus Helsingin Sanomien videolta (Mika Ranta)
******************
Keikka parvekkeiden alla -projektistamme on uutisoinut muun muassa Helsingin Sanomat 6.4.2020 (ks. artikkeli videoineen tästä) ja sitä esitellään Pispalan Radion Viikon promopaketissa pe 10.4.2020 klo 17.00 (kuuntele lähetystä täältä).
Seuraavia keikkapyyntöjä toukokuulle otetaan mahdollisuuksien mukaan vastaan huhtikuun lopussa.
Meri-Maarian esikoisalbumi Tähdistä kotiin ilmestyy musiikin suoratoistopalveluissa 15.5.2020
Laulu etsii kotia 