Muistatkos (2011)

Muistatkos (2011) syntyi alun perin monologiksi Tapio Toivasen ohjaamaan näytelmään ”Taidan olla…”. Teksti oli kuvaus siitä, mitä rakastumisen hetkellä tapahtuu, ja minulle hyvin henkilökohtainen, sillä lainasin siihen palan omaa elämääni. Rakastumisen kuvaamisessa kiinnostavinta oli sen suhde aikaan: Asian oivaltaminen saattaa tapahtua silmänräpäyksessä, mutta koska tuohon hetkeen tiivistyy valtavasti merkityksiä, se saattaa laajeta hyvinkin pitkän tuntuiseksi. Jäähän hetkestä muistiin jokainen haju, ääni, katseen suunta ja ympäristön yksityiskohta. Tai ainakin minulle on jäänyt.

Näytelmän esitysten päätyttyä teksti jäi mieleen kieppumaan ja kuiskutteli keskeneräisyyttään. Vähitellen se alkoi tiivistyä, kiteytyä ja otti lopulta laulun muodon. Pari vuotta valmis laulu lepäsi pianoni päällä piilossa, kunnes lopulta esitin sen miehelleni häidemme kynnyksellä. Hänkin muisti raiteidenkorjaajat, kieppuvat katuvalot ja havahduttavan aamuauringon kajastuksen.

*************************
Muistatkos vielä ne raiteidenkorjaajat,
muistatko vielä yön sykkeen?
Me olimme ainoat, jotka pitivät meteliä
muuten hiljaisessa yössä.

Muistatkos vielä kuinka kaupunki keinui,
katuvalot kuin tulikärpäsen lento?
Se yö oli kuin pysähdys ajan ja hetken,
johon kaksin me teimme retken.

Ja se yö oli niin uljaan maaginen,
että jotenkin hätäännyin.
Sinä huomasit sen, otit syleilyysi
ja karkotit hätäni pois.

Muistatkos vielä kun havahduimme aamuun,
muistatko vielä sen sykkeen?
Kehomme kevyet, painottomat kuin yöilma,
nousivat yhdessä taksiin.

Ja niin raiteidenkorjaajien kolistellessa
kahdesta olikin tullut yksi.
Sinusta ja minusta oli tullut me,
kas me sovimme toisillemme.

Muistatkos?

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Ilon ja onnen päivä (2005)

Aina silloin tällöin sävellän ja sanoitan häälauluja. Häälauluiksi kutsun tekeleitä, jotka ovat syntyneet joko lahjaksi tuleville hääpareille tai eräänlaisen kuvitteluleikin seurauksena. Joskus nimittäin lauluja syntyy myös niin, että alan leikitellä ajatuksella, millaisen laulun haluaisin joillekin ystäväpariskunnalle lahjaksi antaa.

Ilon ja onnen päivä (2005) on tekemistäni häälauluista ensimmäinen ja sen sävelsin ja sanoitin aikanaan häälahjaksi. Häitä juhlittiin maatilalla, joka on ollut lukuisten lapsuuden- ja nuoruudenaikaisten juhlien pitopaikka. Tästä syystä oli helppo kuvitella tulevan juhlapäivän tunnelma jo etukäteen ja sisällyttää juhlapaikan henki ja maisema sanoitukseen.

Tätä laulua olen esittänyt myöhemmin muissakin hääjuhlissa, ja uusille hääpareille laulettuna se on saanut myös uusia merkityksiä. Häälaulut ovatkin siinä mielessä erikoisia, että ne tuntuvat muuttuvat uusiksi aina, kun ne laulaa uusille ihmisille. Mutta ehkä se on vain luonnollista, kun laulaa rakkaudesta: eihän sekään ole kenenkään kokemana täysin samanlaista.

*************************
Ilon ja onnen päivänä
ihanan hetken äärellä
katsovat kauniit toisiaan
onnen kultaa hiuksissaan.
Ilon ja onnen päivänä
täydellisellä hetkellä
valetaan kauniit yhdeksi
onnellisen nauruksi.

Toinen lehti, toinen puu,
toisiinsa kaks’ tukeutuu.
Yhdessä he muodostavat
kokonaisen totuuden.
Toinen lehti, toinen puu,
toisiinsa kaks’ tukeutuu.
Yhdessä he muodostavat
täydellisen tarinan.

Ilon ja onnen iltana
kuun luoman kajon rinnalla
pihapuu-paju aivastaa
huntu kun ohi livahtaa.
Ilon ja onnen iltana
tulevaisuutta ilmassa.
Pimeän aikaan odottaa
aurinko uutta nousuaan.

Toinen tähti, toinen kuu,
toisiinsa kaks’ tukeutuu…

Ilon ja onnen aamuista
sidotaan rihmaa kaunista.
Punoksen vahvan vierellä
elämännuora kerällä.
Päivistä päiviin juostessaan
rakentavat he polkuaan,
viettävät toiveet täyttävää
ilon, onnen elämää.

Toinen ääni, toinen suu,
toisiinsa kaks’ tukeutuu…
*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!