OMA NOSTO: Korvatunturi juniori (2018)

Joulukuun OMA NOSTO -biisiksi valikoitui Siki-Unen ja Pikku-Häyn soiva joulutervehdys viime vuodelta, Korvatunturin juniori. Se tuntuu olevan entistä ajankohtaisempi, sillä puolitoistavuotiaat ovat liikkuvaista väkeä – nopeita kuin tontut ja aina siellä, missä ei pitäisi. (Joulukuusi on kaikesta huolimatta yhä pystyssä!)

Musisointi on edelleen minun ja juniorin yhteinen juttu, tekemisen tempo vain nopeutuu (ja valmiiksisaattaminen hidastuu), kun samaan aikaan pitäisi tanssia, laulaa, soittaa (ainakin kolmea eri soitinta), kiivetä mikkiständiä ylös, heittää koiralle palloa, livahtaa portaisiin, paeta äitiä, sohia pianoa vessaharjalla, laittaa radio soimaan mahdollisimman kovalla volyymilla ja tanssia vähän lisää. Mutta samaan aikaan nämä hetket ovat niin kallisarvoisia ja nauruntäyteisiä, etten vaihtaisi niitä pois mistään hinnasta.

Sopivan vauhdikasta ja rauhallisen railakasta joulunaikaa kaikille!

*************************
Korvatunturin juniori, Korvatunturin juniori,
Korvatunturin juniori, Korvatunturin juniori. (x2)

Joulupukin juniori kesäkuussa syntyi.
Jouluaaton lähetessä meno sen kuin yltyi.
Kun pieni oppi konttaamaan ja hampaitakin tuli,
niin lahjapakettien kulmaan hampaanjäljet puri.

Aatonaattoiltana kun muori pöytää kattoi,
Pukin tonttuarmeijalle riisipuuron laittoi,
niin lautasien laskussa oli päässyt sataan,
kun juniori sukelsi jo riisipuuropataan.

Korvatunturin juniori…

Leipuritonttu kun pipareita paistoi,
juniori raakana yhden maistoi.
Raaka taikina olikin niin hyvää,
et’ pellillinen sattui salaa tyhjentymään.

Kerran lahjapakkaamoon livahtamaan pääsi,
lahjakääröön itsensä kietoi ja väänsi.
Kas tahtoi pieni pakettiin, se pantiin rusetille
ja tontut nauroi konttaavalle lahjapaketille.

Ja jouluaattoaamuna on kaikki kohdallaan.
On reki lastattuna, Pukki porot tarkastaa.
Mut’ jotain kummaa on keskellä porovaljakon:
juniori konttaa valjaissa Punakuonon parina.

Juniori pieni tuulispää
paikasta toiseen viilettää.
Valvova silmä jälkeen jää,
jos luulee voivansa hengähtää.

Korvatunturin juniori…

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Musiikkiani Youtubessa täällä
Musiikkiani Spotifyssa täällä
Instagram: meri_maaria_virallinen

Korvatunturin juniori (2018)

Tämänvuotinen jouluntoivotus on saanut inspiraationsa tuoreesta perheenjäsenestämme – ja myös tehty hänen kanssaan. Studio alkaa olla juniorille jo tuttu paikka. Hän tietää, että mikin edessä jokelletaan, kuulokkeista kuulee musiikkia ja johdot ovat hyvänmakuisia (?!). Lisää tavastamme työskennellä vauvan kanssa studiossa voi lukea täältä.

Musiikin tekeminen on meille yhteinen leikkihetki, jonka aikana muutumme Siki-Uneksi ja Pikku-Häyksi. Kun aloitamme äänitykset, lauluun on olemassa jonkinlaiset raamit, mutta lopputulos on pienoinen yllätys meille itsellemmekin. Pikku-Häystä on erityisen hauskaa päästä mikin ääreen vuodattamaan inspiraationsa hedelmiä (ainakin sätkivistä raajoista ja korvasta korvaan ulottuvasta hymystä päätellen). Valmiita lauluja kuunnellessamme hän jaksaa viehättyä kerta toisensa jälkeen omista sooloistaan. Edellinen tekeleemme Vapise Nukkumasa (2018) on kuunneltavissa täällä.

Sopivan vauhdikasta ja iloisen rauhallisen railakasta joulunaikaa kaikille!

*************************
Korvatunturin juniori, Korvatunturin juniori,
Korvatunturin juniori, Korvatunturin juniori. (x2)

Joulupukin juniori kesäkuussa syntyi.
Jouluaaton lähetessä meno sen kuin yltyi.
Kun pieni oppi konttaamaan ja hampaitakin tuli,
niin lahjapakettien kulmaan hampaanjäljet puri.

Aatonaattoiltana kun muori pöytää kattoi,
Pukin tonttuarmeijalle riisipuuron laittoi,
niin lautasien laskussa oli päässyt sataan,
kun juniori sukelsi jo riisipuuropataan.

Korvatunturin juniori…

Leipuritonttu kun pipareita paistoi,
juniori raakana yhden maistoi.
Raaka taikina olikin niin hyvää,
et’ pellillinen sattui salaa tyhjentymään.

Kerran lahjapakkaamoon livahtamaan pääsi,
lahjakääröön itsensä kietoi ja väänsi.
Kas tahtoi pieni pakettiin, se pantiin rusetille
ja tontut nauroi konttaavalle lahjapaketille.

Ja jouluaattoaamuna on kaikki kohdallaan.
On reki lastattuna, Pukki porot tarkastaa.
Mut’ jotain kummaa on keskellä porovaljakon:
juniori konttaa valjaissa Punakuonon parina.

Juniori pieni tuulispää
paikasta toiseen viilettää.
Valvova silmä jälkeen jää,
jos luulee voivansa hengähtää.

Korvatunturin juniori…

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

OMA NOSTO: Arjen joulu (2003)

Vaikka olen läpeensä jouluihminen, joululauluja olen jostain syystä onnistunut tekemään vain kaksi. (Kolmas lepää yhä keskeneräisenä raakileena pianon päällä.) Näiden kahden joululaulun syntyväli on lähes 15 vuotta. Tuoreemman kappaleista, Jouluyössä (2017), julkaisin blogissani joulukuun alussa.  Arjen joulun (2003) sen sijaan tein jo lukiossa bändilleni Hekumalle, jonka taipaleesta olen myös ajoittain täällä kirjoitellut.

Vuosi sitten äänitimme Arjen joulu -kappaleen ystäväni Maija Ilmoniemen kanssa, ja julkaisin sen joulutervehdyksenä blogissani. Joulun kunniaksi valitsin sen tämänkertaiseksi oma nosto -biisiksi. Laulun alkuperäiseen julkaisuun ja syntytarinaan voit tutustua täällä.

Ja koska Maijan kanssa työskennellessä homma muuttuu aina jossain vaiheessa hassutteluksi  – joskin hyvin määrätietoiseksi ja vakavamieliseksi sellaiseksi – päätimme raottaa äänitystilanteen taustatapahtumia lauluun liittyvässä oheisjulkaisussa ”Mitä kaikkea mikille tallentuu äänittämisen aikana?” Tähän salaisuudet paljastavaan taustamateriaaliin pääset tutustumaan tästä.

*************************
Askel jäinen maahan painautuu,
lumi kinoksiksi laskostuu.
Hiutalparvi valkoinen
punoo jäisen kehyksen
ympärille kahden nuoren ihmisen.
Joskus pysähtyvät nauttimaan
jouluikkunoiden tunnelmaa.
Joulu heidät pysäyttää,
vaikka normaalisti jää
väliin heillä aika yhteinen.

Tyttö jouluglögin lämmittää,
nauttivat he joka hetkestään.
Joulun lämpö leviää
sulattamaan ihmisjään,
joka kiireistämme usein muodostuu.
Laulu joulun hiljaa helähtää,
poika tähden kuuseen sytyttää.
Astuvat he kahdestaan
joulun sisään nukkumaan.
Aika vapautuu ja joulu ohi on.

Joulu meidät jättää
tullakseen takaisin,
tuodakseen levon levottomuuteen.

Pian vuosi jälleen vierähtää,
liekki nuoleskelee kynttilää.
Nuoripari katsahtaa
pieneen lapseen nukkuvaan,
joka ensimmäisen joulun kasteen saa.
Kuusi koristeissaan kiiltelee,
lahjanarut joku aukaisee.
Lumi hiljaa tuiskuaa,
jossain askel painaa saa
tuoreen jäljen hangen hentoon hohteeseen.

Joulu meidät jättää
tullakseen takaisin,
tuodakseen levon levottomuuteen.
*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Jouluyössä (2017)

Jälleen kerran tämäkin laulu sai alkunsa ollessani koiran kanssa lenkillä. Ensilumi oli satanut maahan päivää aiemmin ja päättänyt viipyä ensikäynnillään yllättävän pitkään ennen sulamista. Oli pikkupakkanen ja suuntasin pimeässä metsässä läheisille pelloille, joiden yllä tähtitaivas mahtui avautumaan kauniisti valkeaa lumivaippaa vasten. Mietin, miten ihanaa olisikaan, jos etelässäkin olisi tänä jouluna pitkästä aikaa vastaavanlainen sää. Hetkelliseksi iloksemme loihdittu talvimaisema tuntui erityisen mieltä raikastavalta kuukausia jatkuneiden sateiden jälkeen.

Kävellessäni aloin kuvitella, että olisi jouluyö: Kuvittelin syödyn jouluaterian painamassa vatsanpohjalla, kotona odottavan tuoksun ja tunnelman. Kuvittelin perheitä joulunviettotapoineen pimeässä tuikkivien ikkunoiden taa. Kotitiellä valmiina oli jo ensimmäinen säkeistö ja toisen säkeistön alku. Niitä hyräilin yhä uudestaan ja uudestaan, etten unohtaisi. Loppulaulu muotoutui muutaman päivän, kunnes jouluyön kuvitelmani oli löytänyt laulun muodon.

Tunnelmallista joulunodotusta!

*************************
Jouluyönä aistein avoimin
tähtipeitteen alle astelin.
Hanki taittaa hohteen siniseen,
pakkanen poskilla kirvelee.
Jouluyössä maailma vaiennut
seinien sisään ihmiset sulkenut.

Ketterästi riite kiipeää
verhotakseen puron pintaan jään.
Kuusten varjoon jotain vikkelää
katseen alta piiloon livistää.
Jouluyössä voi yksi kulkea,
ketun jäljet polulta lukea.

Lyhdyn kajo yössä mua kutsuu lämpimään.
Kujeileva liekki nuolee kynttilää.
Mut’ vielä en mä palaa kotiin tuvan lämmön luo,
joka raukeuden, jouluntunnun tuo.

Kas tahdon mä hetken vielä aistit terästää,
taivasalla tarkkailla elämää.
Jouluyössä maailma näyttäytyy
paljaana hetken – sitten piiloon käpertyy.
Jouluyössä aika pysähtyy
kertoakseen kuulijalle syyn
sille miksi joulua tarvitaan
– hetkeä jolloin kiire riisutaan.

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Arjen joulu (2003)

Arjen joulu on tähän mennessä ainut kirjoittamani joululaulu. Se syntyi lukioaikoina, kun mietin, voisiko joulusta kirjoittaa niin, ettei arkea häivyttäisi sen rinnalta kokonaan pois. Ryhdyin liittelemään tuttuja joulun symboleja arkirealismiin ja tämän yhdistelytyön tuloksena syntyi Arjen joulu.

Ehdimme lukioaikaisen bändini, Hekuman, kanssa esittää laulua pariinkin otteeseen vuoden 2003 joulukuussa. Noista esiintymisistä ei kuitenkaan ole valitettavasti jäänyt talteen minkäänlaisia äänitteitä. Tuolloin esitimme laulua Hekuman tyylille uskollisina kolmiäänisesti laulaen. Totta puhuen en ollut kuitenkaan koskaan täysin tyytyväinen stemmojen harmonioihin. Tänä syksynä kaivoin vanhan nuotin laatikon pohjalta ja sovitin laulun uudelleen kaksiääniseksi.

Äänitteellä kanssani duetoi ystäväni Maija Ilmoniemi.

*************************
Askel jäinen maahan painautuu,
lumi kinoksiksi laskostuu.
Hiutalparvi valkoinen
punoo jäisen kehyksen
ympärille kahden nuoren ihmisen.
Joskus pysähtyvät nauttimaan
jouluikkunoiden tunnelmaa.
Joulu heidät pysäyttää,
vaikka normaalisti jää
väliin heillä aika yhteinen.

Tyttö jouluglögin lämmittää,
nauttivat he joka hetkestään.
Joulun lämpö leviää
sulattamaan ihmisjään,
joka kiireistämme usein muodostuu.
Laulu joulun hiljaa helähtää,
poika tähden kuuseen sytyttää.
Astuvat he kahdestaan
joulun sisään nukkumaan.
Aika vapautuu ja joulu ohi on.

Joulu meidät jättää
tullakseen takaisin,
tuodakseen levon levottomuuteen.

Pian vuosi jälleen vierähtää,
liekki nuoleskelee kynttilää.
Nuoripari katsahtaa
pieneen lapseen nukkuvaan,
joka ensimmäisen joulun kasteen saa.
Kuusi koristeissaan kiiltelee,
lahjanarut joku aukaisee.
Lumi hiljaa tuiskuaa,
jossain askel painaa saa
tuoreen jäljen hangen hentoon hohteeseen.

Joulu meidät jättää
tullakseen takaisin,
tuodakseen levon levottomuuteen.
*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!