Vapise Nukkumasa (2018)

Poika oli juuri nukahtanut päiväunille ja näin tilaisuuteni tulleen.
Kone päälle, studio pystyyn, Cubase auki ja keskeneräistä tekelettä jatkamaan.

Paitsi että siinä vaiheessa, kun kaksoisklikkasin Cubasen kuvaketta, poika jo heräsi. Heti pikkuleijonan ensikarjahteluista kuuli, että minut oli rekrytoitu viihdytysjoukkoihin. Välittömästi. Vaihtoehtoja oli siis kaksi: unohtaa musiikin tekeminen tai alkaa telmiä studiossa vauvan ehdoilla.

Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Vapise Nukkumasa (2018) on pikemminkin musiikillisen leikin tulos kuin harkiten valmisteltu laulu. Koska koko homma lähti liikkeelle heräämisen hetkestä, valikoitui valvominen luontevasti myös tekemisen teemaksi. Leikissä oli kolme pääsääntöä:

1. Tekemisen täytyy olla hauskaa.
Ja koska ranttaliksi paneminen on meidän mielestämme äärettömän hauskaa, piti tuotokseen saada ripaus vauva-anarkiaa. Niinpä asetuimme (leikkimielellä) vastakarvaan Nukkumatin ja tuutulaulujen kanssa, ja vääntelimme arjessa pojalle tutuiksi tulleet unilaulut uuteen uskoon.

2. Nauru näyttää suunnan.
Juniorimme oli armoton tuomari. Jos meneilläänoleva juttu veti suupielet alaspäin, se hylättiin välittömästi. Hymy oli hyväksynnän merkki, nauru laadun tae. Nukkumasa päätyi tuotokseen pojan ihastuttua Asan samannimiseen kappaleeseen. (Vauvamme rakastaa räp-musiikkia. Ja Johanna Kurkealaa.) Kertosäkeistöksi päätyi äidin pönttöilyhokema: ”Vapise, vapise Nukkumasa”, joka saa pikkutuomarin yhä nauramaan katketakseen.

3. Taustalta kuuluva ”kommentointi” on osa biisin äänimaisemaa.
Oli itsestäänselvää, että raitojen taustalle taltioitunut nauru ja jokeltelu jäisivät valmiiseen teokseen. Ja hyvä niin, sillä omat soolot saavat pikkujammailijan raajat vispaamaan, kun kuuntelemme biisiä –  arvatenkin ne ovat hänen lempikohtiaan.

Lisää studio-työtavoista vauvan kanssa voi lukea täältä.

*************************

Pii-pii-pikkuinen lintu,
paleleeko jalkojas’,
koivun oksalla ollessas’,
nurmikolla nukkuissas’?

Vapise, vapise Nukkumasa,
meillä on unilauluja kasa.
Niillä me sidotaan nippuun sut,
jos yritätkään nukuttaa mut.

Tuu-tuu-tupakkarulla,
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turuntietä,
hämäläisten härkätietä.

Vapise, vapise Nukkumasa…

Tiu-tau tilhi äidin ryytimaassa,
tiu-tau tilhi äidin ryytimaassa,
joko sinä lensit syömähän taas,
joko sinä lensit syömähän taas? 

Vapise, vapise Nukkumasa…

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,
niin silloin Nukkumasa nousee ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa.
Se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

Vapise, vapise Nukkumasa…

*************************

Tuu-tuu tupakkarulla, Pii-pii-pikkuinen lintu ja Tiu-tau-tilhi ovat vanhoja suomalaisia kansanlauluja. Niiden sanoituksista liikkuu useita eri variaatioita.
Sininen uni on Tapio Rautavaaran sävellys P. Mustapään (Martti Haavio) runoon Laulu Nukkumatista.
Nukkumasa (2013) puolestaan on Asan  Ipanapa räp -levylle tekemä versiointi laulusta Sininen uni.

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

OMA NOSTO: Jos minä olisin vesi (2016)

Jos minun pitäisi nimetä omista lauluistani yksi, joka kuvastaisi minua kirjoittajana ja lauluntekijänä mahdollisimman hyvin, olisi vastaukseni varmaankin Jos minä olisin vesi (2016). Tunnistan tyylini ja esikuvieni kaiut erityisesti sen tekstistä. Kiitokset Eino Leinolle, Aulikki Oksaselle ja P. J. Mustapäälle, jotka aikanaan auttoivat löytämään runojen maailman.

Jos minä olisin vesi on myös ensimmäinen kuorosovitukseksi kirjoittamani laulu. Sen olen jopa nuotintanut siltä varalta, että joskus löytäisin kuoron sitä esittämään.

En koskaan etukäteen pyri lokeroimaan lauluja mihinkään genreen, ellei niitä ole johonkin tiettyyn käyttötarkoitukseen tilattu. Laulu syntyy ja kertoo lopulta itse muotonsa. Tämä laulu assosioitui jostain syystä vahvasti Tapiolan kuorossa viettämiini vuosiin (1997-2004), ja siksi päätinkin kokeilla, osaisinko säveltää kuorolle. Kuoroa minulla ei tietenkään ollut äänittäessäni käytössä, mutta ”köyhällä kuorolla” rakennettu lopputulos vastaa paljolti sitä, millaisena laulun mielessäni kuulen.

Laulun perusteelliseen syntytarinaan pääset tutustumaan täällä.

*************************
Jos minä olisin vesi,
minä uisin valuna virtaa,
ja jos minä olisin vesi,
kuvajaises’ piirtäisin pintaan.

Jos minä taivas oisin,
jolle kuvaja sinensä antaa.
Oi, jos minä taivas oisin,
voisin tähdet päälläsi kantaa.

Jos minä olisin tuli,
oisin kipuna, tähdet ja kajo,
ja jos minä olisin tuli,
oisin sinulle lämpö ja valo.

Kun minä maaksi muutun,
muistan taivaan, veden ja tähden.
Silloin kun minä maaksi muutun,
kuiskaan korvaasi: ”Lähelles’ lähden”. 

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Jos minä olisin vesi (2016)

Muistan vieläkin sen hetken, jopa sen paikan, jossa tämän laulun kaksi ensimmäistä säettä sinkoutui mieleeni. Olin lenkillä koiran kanssa, vain parinsadan metrin päässä kotoa, kun  taivas alkoi aurinkoisesta säästä huolimatta pudottaa pitkäksi venyviä, raskaita pisaroita. Niitä tuli harvakseltaan, mutta ne kastelivat nopeasti. Siinä hetkessä nuo sanat syntyivät: ”Jos minä olisin vesi, /minä uisin valuna virtaa”.

Ja samalla hetkellä myös tiesin, että siitä mikä oli syntymässä, tulisi rakkauslaulu, jonka puhuja soluttautuisi osaksi luonnon eri elementtejä ja puhuisi niistä käsin sinälle. Tyyliltä halusin jotain sellaista kuin Aulikki Oksasen ja P. J. Mustapään lauluiksi sävelletyissä runoissa Sinua, sinua rakastan ja Tein lasinkuultavan laulun. 

Säkeistöjä syntyi paljon. Puhuja sai olla milloin ukonilma, milloin avaruus. Pariin otteeseen jo oletin laulun olevan valmis, mutta joku siinä tuntui kuitenkin aina olevan pielessä: Joko elementit eivät kytkeytyneet tarpeeksi vahvasti toisiinsa tai sitten niiden kautta oli vaikea puhua rakkaudesta. Karsin ensin pois noin puolet syntyneistä säkeistöstä, sitten vielä puolet lisää. Työn tehtyäni havahduin siihen, että jäljelle olivat jääneet peruselementit: vesi, ilma, tuli ja maa. Ne tuntuivat kietoutuvan toisiinsa ja muodostavan kokonaisuuden – aivan kuin elämä olisi luontevasti kulkenut niiden halki.

Valmis lyriikka assosioitui jostain syystä vahvasti Tapiolan kuorossa viettämiini vuosiin (1997-2004), ja siksi päätinkin kokeilla, osaisinko säveltää kuorolle. Sitä en ole koskaan ennen tehnyt. Kuoroa minulla ei tietenkään ollut äänittäessäni käytössä, mutta ”köyhällä kuorolla” rakennettu lopputulos vastaa kuitenkin paljolti sitä, millaisena laulun mielessäni kuulen.

Toivottavasti saan vielä joskus tilaisuuden kuulla tämän laulun oikean kuoron laulamana!

*************************
Jos minä olisin vesi,
minä uisin valuna virtaa,
ja jos minä olisin vesi,
kuvajaises’ piirtäisin pintaan.

Jos minä taivas oisin,
jolle kuvaja sinensä antaa.
Oi, jos minä taivas oisin,
voisin tähdet päälläsi kantaa.

Jos minä olisin tuli,
oisin kipuna, tähdet ja kajo,
ja jos minä olisin tuli,
oisin sinulle lämpö ja valo.

Kun minä maaksi muutun,
muistan taivaan, veden ja tähden.
Silloin kun minä maaksi muutun,
kuiskaan korvaasi: ”Lähelles’ lähden”.
*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!