Puurohetki (2019)

Muistatko vielä Siki-Unen ja Pikku-Häyn?
Kaksikko syntyi juniorimme ollessa kolmikuinen. Olin tapani mukaan kasannut kotistudion olohuoneeseemme ja valmistauduin aloittamaan varsinaisen musisoinnin, kun poika heräsi päiväunilta ja ilmaisi pontevasti tahtovansa osallistua siihen, mitä nyt ikinä olinkaan tekemässä.

Siispä aloimme yhdessä tutkia studiota ja se osoittautui molemmille mieluisaksi leikiksi. Tuon ensimmäisen leikkihetken seurauksena syntyi muusikkoduo, Siki-Uni ja Pikku-Häy, sekä heidän ensimmäinen kokeellinen lastenlaulunsa Vapise Nukkumasa (2018). Jos haluat lukea lisää kaksikon alkutaipaleesta, klikkaa laulun nimeä tai käy lukemassa juttu Vauvan kanssa studiossa, jossa kerron työtavoistamme enemmän.

Vaikka kaksikosta ei ole toviin kuulunut mitään, musiikkia he ovat silti luoneet. Se vain on ollut hieman aiempaa hitaampaa ja työläämpää. Ensin Pikku-Häyllä oli kausi, jolloin hän halusi ainoastaan syödä mikrofonin, ja sen jälkeen alkoi vaihe, jolloin mikkiä ei saanut enää käyttää kukaan muu kuin hän. Nykyisin musiikin tekeminen sujuu taas sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä, ja Pikku-Häy on jopa laajentanut repertuaariaan. Laulamisen, rummuttamisen, rytmisoitinten ja pianon lisäksi hän soittaa nykyään myös kitaraa, ukulelea ja ksylofonia – omalla tyylillään tietenkin.

Kolme uutta laulua odottelee jo raitoina studiossa. Niissä käsitellään muun muassa uhmaikää ja hammaspesua. Siki-Uni urakoi aina niinä päivinä, kun Pikku-Häy vielä suostuu nukkumaan päiväunet, saadakseen laulut mahdollisimman pian valmiiksi ja yleisön kuultaviksi. Sitä odotellessa päätimme yhteistuumin julkaista täällä yhden kaksikon vanhempaa tuotantoa olevan kappaleen.

Puurohetki (2019) on tsemppilaulu kaikille niille pikkusyömäreille, joilla on levoton lusikka ja penkissäpysymätön peppu.

Lisää Siki-Unen ja Pikku-Häyn lauluja löydät heidän omalta sivustoltaan: suphmusiikki.wordpress.com

*************************
Puurohetki, puurohetki, puurohetki, juu juu juu,
puurohetki, puurohetki – tänään se onnistuu!

Äiti se keittää puuroa, kaurapuuroa.
Isä se keittää puuroa, ohrapuuroa.
Puuro aamun aloittaa ja päivän puuhat päättää.
Puuro aamun aloittaa ja päivän puuhat päättää.

Puurohetki, puurohetki…

Vauva se istuu tuolissaan, vaikka tahtoisi kontata.
Tahtoisi tutkia maailmaa, ei istua paikoillaan.

Vauva ei ehtisi syödä, sillä se on niin kiireinen.
Sillä on paljon työtä, niin kuin leikki ja tutkiminen.

Puurohetki, puurohetki…

Äiti se miettii, miettii vaan, miten vauvan syömään saisi.
Isäkin miettii vimmoissaan. Joku niksi tarvittaisi!

Niksi numero yksi: Ryhdy rumpaliksi.
Niksi numero kaksi: Puuro räppää hauskemmaksi.
Kaurapuuro, ohrapuuro, vispipuuro, puuro,
riisipuuro, mannapuuro, neljän viljan puuro.

”Lusikka käteen ja rumtukutumtum”, äiti kehottaa. Ja vauvaa naurattaa.
Saa lusikalla tahtia lyödä, vaikka sillä pitäisi syödä.
Ja vauva kun suuta raottaa, niin lusikka sisään livahtaa.

Niksi numero kolme: Puuroa olennolle.
Niksi numero neljä: Ole vähän pöljä.
Puuroa navalle, puuroa, nallelle,
koiralle, keittiömörölle aralle.

”Puuroa napaan, puuroa napaan!” isä julistaa. Ja vauvaa naurattaa.
”Häy!” sanoo vauva. Ei suuta ole navalla.
Ja vauva kun suuta raottaa, niin puuroa sisään livahtaa.

Puurohetki, puurohetki…

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Kikatuslaulu (2019)

Kun Siki-Uni ja Pikku-Häy astelevat studioon (eli olohuoneeseemme, jonne olen pystyttänyt studion) alkaa tyypillisesti sattua kaikenlaista suunnittelematonta ja odottamatonta. Niin tälläkin kertaa.

PSSSST, kuvaa klikkaamalla siirryt Siki-Unen ja Pikku-Häyn Youtube-kanavalle!

Tarkoituksena oli viimeistellä artistikaksikon puolivalmis tekele, kun Pikku-Häy kesken äänityksen sai hillittömän kikatuskohtauksen. Myöhemmin raidasta tarkistaessani hepulin pituudeksi varmistui 4 ja ½ minuuttia. Tämä autenttinen naurusoolo oli pakko saada hyötykäyttöön, joten vanhat suunnitelmat hylättiin välittömästi ja niiden sijaan alettiin testailla, millainen voisi olla Nauravan kulkurin pikkuväelle suunnattu versio. Ja tässä se nyt on: KIKATUSLAULU!

*************************
Mä haluun kikattaa, mä haluun kikattaa,
kika-kika-kikattaa.
Mä haluun kikattaa, mä haluun kikattaa,
ki-ka-kikattaa.

Mä haluun hohottaa, mä haluun hohottaa,
hoho-hoho-hohottaa.
Mä haluun hohottaa, mä haluun hohottaa,
ho-ho-hohottaa.

Aamulla se alkoi, se hepuleiden hepuli.
Nauru levis’ jalkoihin, täris’ koko pepuli.

Mä haluun hihittää, mä haluun hihittää,
hihi-hihi-hihittää.
Mä haluun hihittää, mä haluun hihittää,
hi-hi-hihittää.

Mä haluun räkättää, mä haluun räkättää,
räkä-räkä-räkättää.
Mä haluun räkättää, mä haluun räkättää,
rä-kä-räkättää.

Koko päivän jatkui tuo loppumaton kikatus.
Väsyttää jo alkoi mokoma nauruhermo-hikatus.

Mä haluun kikattaa, mä haluun kikattaa,
kika-kika-kikattaa.
Mä haluun kikattaa, mä haluun kikattaa,
ki-ka-kikattaa.

Hi-hi-hihitytti, ha-ha-ha-ha-hatutti,
ho-ho-hohotutti, kunnes suuni sulki tutti.

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Pottajuttuja (2019)

Poika sai joululahjaksi potan ja vaikkemme ajatelleet hänen olevan vielä pottailuikäinen, niin pitihän se koeajaa. Yllättävää kyllä, juniori suhtautui uuteen valtaistuimeensa välittömästi kuin kylpyhuoneen kuningas, ja kun se kerran kuninkaalle kelpasi, otettiin potta saman tien vakiokäyttöön.

Ei kulunut kauaa, kun Siki-Uni ja Pikku-Häy alkoivat ilmestyä pottailuhetkiin mukaan. Syntyi toinen toistaan kummallisempia riimittelyjä ja laulunluikauksia, kunnes lopulta oli aika siirtyä niiden kera studioon.

Juniori alkaa olla melkoinen musahai yhdeksän kuukauden elämänkokemuksellaan. Soittimet kiinnostavat ja poika on oppinut, että jos jamittelumusiikkia ei muuten kuulu, sitä voi hyräillä itse samalla, kun kaivaa parista liikkeestä koostuvan tanssirepertuaarinsa esiin. Myös Pikku-Häyn sooloraitojen kanssa alkaa olla valinnanvaikeutta. Hän kun tuppaa nykyään olemaan loputtoman tuottelias mikin äärelle päästyään – mutta sehän on pelkästään positiivinen ongelma!

Tässä siis Siki-Unen ja Pikku-Häyn tuorein studioleikki, Pottajuttuja.

*************************
Kun kaupasta haettiin se sininen potta,
se sininen, sininen potta,
niin kylppärin valtaistuimesta
tulikin silloin totta.

Pottajuttuja, pottajuttuja, potta, potta, pottajuttuja,
pottajuttuja, pottajuttuja, potta, potta, potta.

Saapui kuningas tuoliaan testaamaan,
sitä sinistä, sinistä pottaa.
Katsoi palvelusväkeä kummissaan,
kaikki häneltä jotain odottaa.

Pottajuttuja, pottajuttuja, potta, potta, pottajuttuja,
pottajuttuja, pottajuttuja, potta, potta, potta.

Pss-pss-pss, sanoo palvelija,
kak-kak-kak, sanoo kokki,
odottaa neuvonantaja
että potassa rämisee rokki. (x2)

Pottajuttuja, pottajuttuja, potta, potta, pottajuttuja,
pottajuttuja, pottajuttuja, potta, potta, potta.

Kun kaupasta haettiin se sininen potta,
se sininen, sininen potta,
niin kylppärin valtaistuimesta
tulikin silloin totta.

Pottajuttuja, pottajuttuja, potta, potta, pottajuttuja,
pottajuttuja, pottajuttuja, potta, potta, potta.

Mutta kuningas se istuu, istuu vaan,
ei ole aikomustakaan
hällä sihistä ja puhista ja pinnistää,
kun hauskempaa on töllöttää
palveluskunnan outoa käytöstä, 
hullunkurista pottanäytöstä.
Sellaista kuningas arvostaisi,
jos rauhassa käydä vessassa saisi.

*************************

PSSSST!
Jos Siki-Uni ja Pikku Häy ovat jääneet sinulle vielä tuntemattomiksi, kurkista ja kuuntele heidän aiempia studioleikkejään täältä:
Vauvan kanssa studiossa
Vapise Nukkumasa (2018)
Korvatunturin juniori (2018)

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Vapise Nukkumasa (2018)

Poika oli juuri nukahtanut päiväunille ja näin tilaisuuteni tulleen.
Kone päälle, studio pystyyn, Cubase auki ja keskeneräistä tekelettä jatkamaan.

Paitsi että siinä vaiheessa, kun kaksoisklikkasin Cubasen kuvaketta, poika jo heräsi. Heti pikkuleijonan ensikarjahteluista kuuli, että minut oli rekrytoitu viihdytysjoukkoihin. Välittömästi. Vaihtoehtoja oli siis kaksi: unohtaa musiikin tekeminen tai alkaa telmiä studiossa vauvan ehdoilla.

Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Vapise Nukkumasa (2018) on pikemminkin musiikillisen leikin tulos kuin harkiten valmisteltu laulu. Koska koko homma lähti liikkeelle heräämisen hetkestä, valikoitui valvominen luontevasti myös tekemisen teemaksi. Leikissä oli kolme pääsääntöä:

1. Tekemisen täytyy olla hauskaa.
Ja koska ranttaliksi paneminen on meidän mielestämme äärettömän hauskaa, piti tuotokseen saada ripaus vauva-anarkiaa. Niinpä asetuimme (leikkimielellä) vastakarvaan Nukkumatin ja tuutulaulujen kanssa, ja vääntelimme arjessa pojalle tutuiksi tulleet unilaulut uuteen uskoon.

2. Nauru näyttää suunnan.
Juniorimme oli armoton tuomari. Jos meneilläänoleva juttu veti suupielet alaspäin, se hylättiin välittömästi. Hymy oli hyväksynnän merkki, nauru laadun tae. Nukkumasa päätyi tuotokseen pojan ihastuttua Asan samannimiseen kappaleeseen. (Vauvamme rakastaa räp-musiikkia. Ja Johanna Kurkealaa.) Kertosäkeistöksi päätyi äidin pönttöilyhokema: ”Vapise, vapise Nukkumasa”, joka saa pikkutuomarin yhä nauramaan katketakseen.

3. Taustalta kuuluva ”kommentointi” on osa biisin äänimaisemaa.
Oli itsestäänselvää, että raitojen taustalle taltioitunut nauru ja jokeltelu jäisivät valmiiseen teokseen. Ja hyvä niin, sillä omat soolot saavat pikkujammailijan raajat vispaamaan, kun kuuntelemme biisiä –  arvatenkin ne ovat hänen lempikohtiaan.

Lisää studio-työtavoista vauvan kanssa voi lukea täältä.

*************************

Pii-pii-pikkuinen lintu,
paleleeko jalkojas’,
koivun oksalla ollessas’,
nurmikolla nukkuissas’?

Vapise, vapise Nukkumasa,
meillä on unilauluja kasa.
Niillä me sidotaan nippuun sut,
jos yritätkään nukuttaa mut.

Tuu-tuu-tupakkarulla,
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turuntietä,
hämäläisten härkätietä.

Vapise, vapise Nukkumasa…

Tiu-tau tilhi äidin ryytimaassa,
tiu-tau tilhi äidin ryytimaassa,
joko sinä lensit syömähän taas,
joko sinä lensit syömähän taas? 

Vapise, vapise Nukkumasa…

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,
niin silloin Nukkumasa nousee ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa.
Se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

Vapise, vapise Nukkumasa…

*************************

Tuu-tuu tupakkarulla, Pii-pii-pikkuinen lintu ja Tiu-tau-tilhi ovat vanhoja suomalaisia kansanlauluja. Niiden sanoituksista liikkuu useita eri variaatioita.
Sininen uni on Tapio Rautavaaran sävellys P. Mustapään (Martti Haavio) runoon Laulu Nukkumatista.
Nukkumasa (2013) puolestaan on Asan  Ipanapa räp -levylle tekemä versiointi laulusta Sininen uni.

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Laulu seikkailijalle (2014)

Tämän julkaisun olen kirjoittanut valmiiksi jo useita viikkoja sitten. Jos olen vihdoin painanut julkaise-nappulaa, olen saanut aloittaa uuden elämänvaiheen pienen ihmisalun äitinä.

Laulu seikkailijalle (2014) on kirjoitettu juuri luoksemme saapuneelle perheenjäsenelle. Vuosilukua katsellessa saatat ihmetellä viivästystä, mutta selitys on hyvin yksinkertainen: Biologian opetuksista poiketen ihmisen odotusaika ei aina ole 9 kuukautta. Se voi olla huomattavastikin enemmän: vuosia tai jopa ikuisuuden.

Tämän julkaisun myötä Laulu etsii kotia -sivustolle saattaa laskeutua hetkellinen hiljaisuus. Nyt on aika keskittyä uuteen, pieneen seikkailijaan ja opastaa hänet maailman arvoitusten äärelle. Toivoa ja voimia kaikille niille, jotka vielä odottelevat omaa seikkailijaansa saapuvaksi.

Kanssani äänitteellä laulaa Elise Hasanen.

P.s. Samaa aihepiiriä olen sivunnut myös laulussani Tähdissä syntynyt (2016). Sen pääset kuuntelemaan laulun nimeä klikkaamalla.

*************************
Olet eksynyt maailman myrskyihin,
olet lentänyt siivellä tuulen.
Olet tottunut huoneesi mörköihin,
olet seikkailija sielultas’, luulen.

Sinä sukellat satujen maailmaan,
sinä uneksit merenneidoista.
Sinä ihastut leijonaan karjuvaan,
sinä utelet ääneen peloista.

Vaikka seikkailija viel’ olet pikkuinen,
silti olet jo suurenmoinen.
Sydämesi on läpeensä viaton,
olet vahva vaik’ vielä hentoinen.

Olet eksynyt maailman myrskyihin,
olet lentänyt siivellä tuulen.
Olet tottunut huoneesi mörköihin,
olet seikkailija sielultas’, luulen.

Tahdot nähdä sä tähtien tanssivan,
tahdot tavoittaa pään sateenkaaren.
Tahdot kuulla sä susien ulvovan,
tahdot etsiä aarteiden saaren.

Sinä unelmoit itsesi nukuksiin,
sinä naurahdat nähdessäs’ haamun.
Sinä turvaudut aikuisiin suurempiin,
sinä hymyilet äärellä aamun.

Vaikka seikkailija viel’ olet pikkuinen,
silti olet jo suurenmoinen.
Sydämesi on läpeensä viaton,
olet vahva vaik’ vielä hentoinen.

Sinä unelmoit itsesi nukuksiin,
sinä naurahdat nähdessäs’ haamun.
Sinä turvaudut aikuisiin suurempiin,
sinä hymyilet äärellä aamun.

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Outo juttu (2016)

Viime syksynä tulin jutelleeksi ystäväni Marjut Mankan kanssa laulunteosta. Kävi ilmi, että koko ikänsä erilaisia tekstejä kirjoitellut Marjut oli innostunut lastenlaululyriikoiden tekemisestä, ja etsiskeli jotakuta säveltämään niihin melodioita. Rupattelun tuloksena sähköpostiini ilmestyi pari päivää myöhemmin kaksi sanoitusta, jotka Marjut oli kirjoittanut alun perin Mari Mörön verkkokurssin biisisanoitus-kilpailuun. Toinen niistä oli Outo juttu (2016).

Yhteistyö osoittautui kaikin puolin antoisaksi: Marjut sai lyriikoihinsa melodiat ja minä erityisen inspiroivaa tekstimateriaalia sävellettäväksi. Ja mikä parasta, tämä loistava tekosyy antoi luvan etsiä arjen kiireiden keskellä aikaa yhteiselle ystävyydelle ja yhteydenpidolle. Nyt yhdessä tehtyjä lastenlauluja on valmiina jo kaksi ja työstövaiheessa niitä on tuloillaan vielä lisää.

Marjutin tavassa kirjoittaa on jotakin sellaista, että sanoitukset alkavat jo heti ensilukemisen jälkeen elää äänimaailmoina korvieni välissä. Lisäksi ne antavat rutkasti mahdollisuuksia leikitellä eri musiikin genreillä. Marjut itse on kertonut tekstiensä syntyvän yleensä niin, että ilmassa alkaa leijua jokin sana tai lause, josta hän nappaa kiinni ja jonka ympärille hän ryhtyy rakentamaan tuotelmaa. Outo juttukin syntyi moninaisten etsiskelyjen ja yritelmien lopputuloksena.

*************************
Sateen jälkeen pihamaalla
lätäköitä lompsis.
Kumisaappaat, sadetakki,
sitten ulos pompsis!
Katuvalon ympärillä
kaikki paikat hohtaa.
Siinä pihan laitamilla
oudin jutun kohtaan.

Liikkumaton, tuhiseva
harmaa outo juttu.
Pallo, mutta elävä kai,
sitten huomaan: tuttu.
Se tuhisee ja puhisee
ja pihisee – se pelkää.
Sen tiedän, kun mä tarkkailen
sen piikikästä selkää.

Kun kumartuu sen rinnalle
ja hiljaa olla jaksaa,
niin kohta kerä avautuu
ja vaivannäön maksaa.
Ensin tulee käpäliä
sitten nuuskutusta,
vielä tummat pikisilmät,
nenä ihan musta.

On pihassamme vieraanamme
ihka-aito siili.
Piikkikerän sisällä tuo
kiltti otus piili.
Se kertoo: pyysin turkkia,
mut piikit nämä selkään sain,
mut silti sisimmässäni
oon pieni siili vain.

Sitten sen jo täytyy mennä,
se syö ennen unta.
Onko totta, et’ se nukkuu
aina kun on lunta?
Kun taas joskus sateen jälkeen
kadun pinta hohtaa,
kenties jälleen vanhan tutun
pihallamme kohtaan.

*************************
san. M. Manka, säv. M.-M. Kivekäs

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Nykyaikarock (2016)

Vuonna 1960 Saukki ja Oravat levyttivät laulun nimeltä Jöröjukka-rock (säv. Jaakko Salo, san. Saukki/pseud). Tämän, vanhat lastenlaulut uuteen uskoon vääntelevän rokkirallin hohto on kantanut tähän päivään asti ja saa nykylapsetkin hytkymään rytmeilleen. Jöröjukka-rockin viehätys perustuu tutun lainaamiseen ja muunteluun sekä kapinamieliseen vanhan uudistamiseen. Siltikään lähes kuuteenkymmeneen vuoteen kukaan ei ole uskaltanut sorkkia tätä klassikkoa. Niinpä päätin tehdä sen.

Tarvitsin tuoreimpaan näytelmäohjaukseeni laulun, joka sopisi satujen perinteiseen kaavaan kyllästyneen lapsihahmon laulettavaksi. Koska Jöröjukka-rockin idea perustui kuusikymmentä vuotta sitten jotakuinkin samaan lähtötilanteeseen, halusin tehdä tätä vanhaa klassikkoa kunnioittaen jotakin uutta: nykysukupolvien version Jöröjukka-rockista – Nykyaikarockin. Ja koska lukuinnon hiipuminen on ollut viime vuosien polttava puheenaihe, myös sitä halusin sivuta kapinakipaleen päivitetyssä versiossa.

Vaikka intertekstuaalisuus, eli viitteiden tekeminen muihin teksteihin ja teoksiin, on taiteelle tyypillistä, liittyy siihen kuitenkin haaste. Mikä on liikaa? Milloin on lainannut toisesta teoksesta niin paljon, että laina vaikuttaa pikemminkin kopioimiselta tai varastamiselta kuin perustellulta taiteelliselta valinnalta? Tämän problematiikan kanssa tasapainottelin itsekin.

Noin kolmannes lauluni melodiasta on lainattua, yhteensä kolmesta eri kappaleesta. Taustat on kuitenkin alusta alkaen rakennettu itse. Niiden tekoon sain apua Toni Korhoselta (kitara, tehosteäänet) ja Jaakko Räisäseltä (basso). Alkuperäisestä lyriikasta säästin  kaksi varsinaista säkeistöä, sillä niiden varaan rakentuu koko kappaleen perusidea. Kommentoitavat lastenlaulut korvasin kuitenkin uusilla: Hämä-hämähäkki ja Jänis istui maassa vaihtuivat Prinsessa Ruusu linnassa -laululoruun sekä Disneyn Lumikki-animaation tutuksi tekemään kipaleeseen Kerran saan prinssin kai, joiden passiivisia naissankareita pyrin uusissa sanoituksissa hieman aktivoimaan. Ja mitä olisikaan Nykyaikarock ilman rap-osuutta! Sellainen oli tietenkin pakko kynäillä kokonaisuuteen, jotta laulu todella kuvastaisi aikaamme.

*************************
Älä kerro satuja,
en mä jaksa kuunnella.
Kaikki vanha rasittaa,
tahdon uudempaa.

Prinsessa Ruusu linnassa,
linnassa, linnassa,
ei ole unen pauloissa,
vaan lätkähokkarit jaloissa.

Se on nykyaikarock,
nykyaikarock, nykyaikarock
– niin pois luisteli Ruusunen.

Kerran saan prinssin kai,
kohtaan taas rakkaimpain.
Mitä jos en tahdokaan,
prinssiä mä rohkeaa?

Satukirjat nurkkaan jää,
enää ei saa lässyttää.
Sadut tyyliin uudempaan
näin nyt lauletaan:

Prinssit muuttuvat prinsessoiksi,
sadut muuttuvat tarinoiksi,
joissa lohikäärme ei pelkääkään,
kun miekoilla vastaan hyökätään.
Lumikista on kaikki jo kuultu,
sadut eivät muutu.

Mitä jos en tahdokaan
lukea, kun laiskottaa?

Satukirjat nurkkaan jää,
enää ei saa lässyttää.
Sadut tyyliin uudempaan
näin nyt lauletaan:

Se on nykyaikarock,
nykyaikarock, nykyaikarock
– ja tarinan alku menee näin…
*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Hämppislaulu (2004)

Hämppislaulu on ensimmäisinä lauluntekovuosinani syntynyt lastenlaulu. Shrek-elokuvat olivat tuolloin suuressa suosiossa, muun muassa sen takia että ne hauskuuttivat sekä lapsia että varttuneempia katselijoita. Muutenkin lastenohjelmissa ja -elokuvissa alkoi näyttäytyä sellainen uusi piirre, että niihin oli piilotettu oma huumorintasonsa aikuisille.

Halusin kokeilla, voisiko saman ilmiön siirtää myös lastenlauluun: Voisiko lapsille suunnattu laulu olla hauska myös aikuisten mielestä? Lähdin liikkeelle kaikille tutusta rallatuksesta Hämä-hämä-häkki ja lisäsin siihen vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Koska lapsista on aina hauska nauraa hölmöille aikuisille, ja aikuisten olisi hyvä oppia nauramaan itselleen, päätin hyödyntää tätä asetelmaa myös tekstissä. Lopputuloksena syntyi bossa novan rytmimaailmoilla leikittelevä Hämppislaulu.

Kiitokset avusta äänitteessä pianoa soittavalle Laura Larmialle.

*************************

Avoimesta ikkunasta,
kolmannesta kerroksesta
kuuluu kauhun kiljaus.
Nainen jakkaralla
huojuu kalpeana.
Kurkkuun tarttuu nielaus.
Hämähäkki hurjapää
lattialla viilettää
silmäparit kiiluen,
uhriansa vaanien.

Nainen ryhdistäytyy,
taistoon valmistautuu,
siirtojansa miettii.
Lyömäaseen etsii,
tarttuu leikkuuveitsiin.
Pelko mieleen vierii.
Hämähäkki silmillään
veitsen terää kiiltävää
katselee jo kauhuissaan.
Pakoon päättää livahtaa.

Keittiössä hämärässä
nainen, veitset käsissänsä,
vihollistaan etsii.
Hämähäkki samaan aikaan
seittiään ei säästä lainkaan:
punoo verkon kauniin.
Nainen verkkoon takertuu,
kirkuu, pelost’ tuupertuu.
Tiskivuoren huitaisee
kaatuessaan kumolleen.

Viilettää hurjapää, kynnykselle kiihdyttää.
Otus oven alta pakoon pääsee.
Katoaa, katoaa, jatkaa voittokulkuaan.
Naisten kauhu karkuteille lähtee.

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!