Koska olen tehnyt valtaosan työurastani töitä teatterin parissa, minulla on ollut mahdollisuus päästä myös säveltämään näytelmiin musiikkia. Osa töistä on ollut näytelmään upotettuja lauluja tai olemassaolevien laulujen uudelleensovittamista, mutta pariin otteeseen olen saanut säveltää myös teemoja.
Teemoja säveltäessä tavoitteenani on luoda yksinkertainen ja helpostimuunneltava korvamato, joka voi kätkeä sisälleen jopa jonkinlaisen ristiriidan tai toimia muutosta ennakoivana voimana kohtauksessa.
Vuonna 2017 pääsin säveltämään teemat Teatteri Tuikkeessa esitettyyn AntonTšehovin näytelmään Kirsikkapuisto (tunnetaan myös nimellä Kirsikkatarha). Näytelmä on kuvaus rikkaan perheen rappiosta, kodin ja sitä ympäröivän kirsikkatarhan menetyksestä sekä turhamaisuudesta, nostalgiankaipuusta ja päättömistä valinnoista.
Näytelmään toivottiin kahta teemaversiota: iloista mutta jo raiteiltaan vinksahtanutta teemaa niihin kohtauksiin, joissa päähenkilöt vielä kuvittelevat kaiken päättyvän hyvin, ja surullista, sormienläpi valuvaa versiota niihin kohtauksiin, joissa tarina on traagimmillaan. Ja koska näytelmä oli lajityypiltään tragikomedia, piti myös tämä kaksijakoisuus saada näkyviin kumpaankin teemaversioon.
Tällaiset niistä lopulta tuli. Jos haluat kuunnella lisää tekemiäni teemamusiikkeja, näytelmän 7 kääpiötä (ja Lumikki) teemat löydät täältä. Jos puolestaan haluat tutustua töihini teatterin parissa, klikkaa tästä.
Iloteema: Suruteema:
Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!
Vuonna 1960 Saukki ja Oravat levyttivät laulun nimeltä Jöröjukka-rock (säv. Jaakko Salo, san. Saukki/pseud). Tämän, vanhat lastenlaulut uuteen uskoon vääntelevän rokkirallin hohto on kantanut tähän päivään asti ja saa nykylapsetkin hytkymään rytmeilleen. Jöröjukka-rockin viehätys perustuu tutun lainaamiseen ja muunteluun sekä kapinamieliseen vanhan uudistamiseen. Siltikään lähes kuuteenkymmeneen vuoteen kukaan ei ole uskaltanut sorkkia tätä klassikkoa. Niinpä päätin tehdä sen.
Tarvitsin tuoreimpaan näytelmäohjaukseeni laulun, joka sopisi satujen perinteiseen kaavaan kyllästyneen lapsihahmon laulettavaksi. Koska Jöröjukka-rockin idea perustui kuusikymmentä vuotta sitten jotakuinkin samaan lähtötilanteeseen, halusin tehdä tätä vanhaa klassikkoa kunnioittaen jotakin uutta: nykysukupolvien version Jöröjukka-rockista – Nykyaikarockin. Ja koska lukuinnon hiipuminen on ollut viime vuosien polttava puheenaihe, myös sitä halusin sivuta kapinakipaleen päivitetyssä versiossa.
Vaikka intertekstuaalisuus, eli viitteiden tekeminen muihin teksteihin ja teoksiin, on taiteelle tyypillistä, liittyy siihen kuitenkin haaste. Mikä on liikaa? Milloin on lainannut toisesta teoksesta niin paljon, että laina vaikuttaa pikemminkin kopioimiselta tai varastamiselta kuin perustellulta taiteelliselta valinnalta? Tämän problematiikan kanssa tasapainottelin itsekin.
Noin kolmannes lauluni melodiasta on lainattua, yhteensä kolmesta eri kappaleesta. Taustat on kuitenkin alusta alkaen rakennettu itse. Niiden tekoon sain apua Toni Korhoselta (kitara, tehosteäänet) ja Jaakko Räisäseltä (basso). Alkuperäisestä lyriikasta säästin kaksi varsinaista säkeistöä, sillä niiden varaan rakentuu koko kappaleen perusidea. Kommentoitavat lastenlaulut korvasin kuitenkin uusilla: Hämä-hämähäkki ja Jänis istui maassa vaihtuivat Prinsessa Ruusu linnassa -laululoruun sekä Disneyn Lumikki-animaation tutuksi tekemään kipaleeseen Kerran saan prinssin kai, joiden passiivisia naissankareita pyrin uusissa sanoituksissa hieman aktivoimaan. Ja mitä olisikaan Nykyaikarock ilman rap-osuutta! Sellainen oli tietenkin pakko kynäillä kokonaisuuteen, jotta laulu todella kuvastaisi aikaamme.
************************* Älä kerro satuja,
en mä jaksa kuunnella.
Kaikki vanha rasittaa,
tahdon uudempaa.
Prinsessa Ruusu linnassa, linnassa, linnassa, ei ole unen pauloissa, vaan lätkähokkarit jaloissa.
Se on nykyaikarock, nykyaikarock, nykyaikarock – niin pois luisteli Ruusunen.
Kerran saan prinssin kai, kohtaan taas rakkaimpain. Mitä jos en tahdokaan, prinssiä mä rohkeaa?
Satukirjat nurkkaan jää, enää ei saa lässyttää. Sadut tyyliin uudempaan näin nyt lauletaan:
Prinssit muuttuvat prinsessoiksi, sadut muuttuvat tarinoiksi, joissa lohikäärme ei pelkääkään, kun miekoilla vastaan hyökätään. Lumikista on kaikki jo kuultu, sadut eivät muutu.
Mitä jos en tahdokaan lukea, kun laiskottaa?
Satukirjat nurkkaan jää, enää ei saa lässyttää. Sadut tyyliin uudempaan näin nyt lauletaan:
Se on nykyaikarock, nykyaikarock, nykyaikarock – ja tarinan alku menee näin… *************************
Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!
Tänä lukuvuonna valmistamme teatteriopiskelijoideni kanssa satunäytelmän: oman variaation klassikkosadusta Lumikki ja 7 kääpiötä. Meidän versiossamme, 7 kääpiötä (jaLumikki),roolit vain on keikautettu päälaelleen ja muun muassa kääpiöt on nostettu valokeilaan.
Jo näytelmän suunnittelua aloitellessani tiesin, että haluan tarinan teemamusiikiksi simppelin ja varioitavan melodianpätkän. Tavoitteenani oli luoda korvamato, joka sopisi kääpiöiden suuhun. Yritin kuvitella tuon joukkion rehkimässä kaivoksessa, siivoamassa kotimökkiään, sekä tarpomassa metsän halki aamuvarhaisella töihin ja iltahämärissä kotiin. Samalla yritin koko ajan miettiä, millaisista melodioista itse lapsena pidin: Millainen musiikki tavoittaisi lapsenmielisyyden, joka meidän kaikkien sisällä asuu, mutta jonka me aikuiset herkästi unohdamme?
Lopulta melodia ryömi jostakin korvani juuresta päivänvaloon. Kun sävelmän peruskulku oli löytynyt, oli helppo lähteä leikittelemään erilaisilla variaatioilla ja etsiä niiden joukosta sopivimpia tähän projektiin. Aika nopeasti tajusin, että ainut oikea tapa esittää kääpiöiden lauleskelumusiikkia olisi a cappellana lauluyhtyeen voimin. Avukseni äänityksiin sain vanhat ystäväni Helka Apajalahden ja Elise Hasasen, joiden kanssa olemme laulaneet yhtyeenä joskus aiemminkin.
Perusteema:
Svengiteema:
Suruteema:
Ohessa vielä näytelmämme traileri:
Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!
Laulu etsii kotia 