OMA NOSTO: Isoäidin päiväkirja (2014)

Kolme vuotta sitten, kun tämä sivusto sai alkunsa, olin upouusien kotistudiolaitteiden ja tuliterän editointiohjelman onnellinen omistaja. Minulla vain ei ollut aavistustakaan, miten niitä käytetään. Onneksi oli internet, youtubesta löytyvät ohjevideot ja pari osaavampaa musiikintekijäkaveria, joiden avustuksella pääsin alkuun.

Isoäitini sotamuistoihin pohjautuva Isoäidin päiväkirja (2014) oli yksi ensimmäisiä äänityksiäni ja julkaisujani tällä sivulla. Minulla oli visio siitä, miltä haluaisin kappaleen kuulostavan, mutta senhetkiset taidot riittivät vain rumpuraidan luomiseen ja laulun äänittämiseen. Siihen lopputulokseen minun oli tyytyminen, mutta jo tuolloin päätin, että tämän biisin nauhoitan vielä joskus uudelleen – sitten kun osaan vähän enemmän.

Nyt, kolme vuotta myöhemmin, olen saanut editointiohjelman tehdasasetukset kuntoon, omistan joululahjaksi saadun keyboardin jolla monipuolisempien ääniraitojen tekeminen on helpompaa, ja ymmärrän jo jotain midiraidoista ja niiden muokkaamisesta. Niinpä oli korkea aika päivittää tämä äänite.

Kolmen vuoden päästä vaikeroin varmaan taas, miten monta asiaa olisin Isoäidin päiväkirjaa äänittäessä voinut tehdä toisin, mutta niin pitääkin olla. Se on merkki kehityksestä ja todiste siitä, että korvien väliin tarttuu jotain uutta, vähitellen.

Laulun vanha versio ei ole enää kuultavissa, mutta syntytarinan löydät täältä.
Laulun masteroitu versio puolestaan löytyy Spotifysta.

*************************
Timotei, sinä keinuva heinä,
sinä keinuva heinä varrella ojan,
sinun luotasi vei tie kerran tytön ja pojan.
Timotei, sinä keinuva heinä.

Kun isoäitini kaheksankyt’ täytti
nahkakantisen aarteen mulle näytti:
päiväkirjansa vuosien takaa.
Tahtoi salaisuutensa jakaa.
Oli nimittäin kerran eräs Juhani.
Juhani tuolloin lääkäriksi opiskeli.
Ja niin muotoutui elämälle suunnitelma,
vaikka ilmassa jatkosodan uhka julma.

Kesäpäiviä näitä ja puntarpäitä
katsellen kylä mietti jo häitä ja niitä ja näitä.
Mutta tiesimme sen, kesäpäiviä vain,
suviteitä, puntarpäitä.

Ilmavalvontalottana sodassa
oli mummoni, päivysti tornissa.
Kirjeillä pidettiin toivoa yllä:
kerran naimisiin päästäisiin kyllä.
Kirjoitti Juhani: ”Mä olen täällä jossain.
Sinua aattelen, kun makaan poterossain.”

Kova viikate päivät ne niitti,
niin päivät ne niitti ja heinät vei.
Ja se onneaan kiitti, ken itsekin murtunut ei.

Oli jatkosodan päivä viimeinen.
Rintamalla käytiin taistelu kuumeinen.
Silloin luotisade Juhanin lävisti.
Pian hautausmaalle nousi uusi risti.
Mummoni tiedon sai loputtua sodan.
Vaik saatiin rauha, se maksoi hinnan kovan.
Tätä kertoessaan silmiänsä pyyhki
isoäitini ja hetken aikaa nyyhki.
Sitten tuumasi, et’ mennyttä on moinen,
vain vaihtoehto elämälle toinen.

Jos kaikki olisikin tuolloin mennyt toisin,
niin kuka kumma minä silloin oisin?

*************************

Laulussa lainataan Eila Kivikk’ahon runoa Kansanlaulun tapaan (Timotei), jonka Aulis Sallinen on säveltänyt lauluksi. Teoksen käyttöön on kysytty lupa.

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Vapise Nukkumasa (2018)

Poika oli juuri nukahtanut päiväunille ja näin tilaisuuteni tulleen.
Kone päälle, studio pystyyn, Cubase auki ja keskeneräistä tekelettä jatkamaan.

Paitsi että siinä vaiheessa, kun kaksoisklikkasin Cubasen kuvaketta, poika jo heräsi. Heti pikkuleijonan ensikarjahteluista kuuli, että minut oli rekrytoitu viihdytysjoukkoihin. Välittömästi. Vaihtoehtoja oli siis kaksi: unohtaa musiikin tekeminen tai alkaa telmiä studiossa vauvan ehdoilla.

Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Vapise Nukkumasa (2018) on pikemminkin musiikillisen leikin tulos kuin harkiten valmisteltu laulu. Koska koko homma lähti liikkeelle heräämisen hetkestä, valikoitui valvominen luontevasti myös tekemisen teemaksi. Leikissä oli kolme pääsääntöä:

1. Tekemisen täytyy olla hauskaa.
Ja koska ranttaliksi paneminen on meidän mielestämme äärettömän hauskaa, piti tuotokseen saada ripaus vauva-anarkiaa. Niinpä asetuimme (leikkimielellä) vastakarvaan Nukkumatin ja tuutulaulujen kanssa, ja vääntelimme arjessa pojalle tutuiksi tulleet unilaulut uuteen uskoon.

2. Nauru näyttää suunnan.
Juniorimme oli armoton tuomari. Jos meneilläänoleva juttu veti suupielet alaspäin, se hylättiin välittömästi. Hymy oli hyväksynnän merkki, nauru laadun tae. Nukkumasa päätyi tuotokseen pojan ihastuttua Asan samannimiseen kappaleeseen. (Vauvamme rakastaa räp-musiikkia. Ja Johanna Kurkealaa.) Kertosäkeistöksi päätyi äidin pönttöilyhokema: ”Vapise, vapise Nukkumasa”, joka saa pikkutuomarin yhä nauramaan katketakseen.

3. Taustalta kuuluva ”kommentointi” on osa biisin äänimaisemaa.
Oli itsestäänselvää, että raitojen taustalle taltioitunut nauru ja jokeltelu jäisivät valmiiseen teokseen. Ja hyvä niin, sillä omat soolot saavat pikkujammailijan raajat vispaamaan, kun kuuntelemme biisiä –  arvatenkin ne ovat hänen lempikohtiaan.

Lisää studio-työtavoista vauvan kanssa voi lukea täältä.

*************************

Pii-pii-pikkuinen lintu,
paleleeko jalkojas’,
koivun oksalla ollessas’,
nurmikolla nukkuissas’?

Vapise, vapise Nukkumasa,
meillä on unilauluja kasa.
Niillä me sidotaan nippuun sut,
jos yritätkään nukuttaa mut.

Tuu-tuu-tupakkarulla,
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turuntietä,
hämäläisten härkätietä.

Vapise, vapise Nukkumasa…

Tiu-tau tilhi äidin ryytimaassa,
tiu-tau tilhi äidin ryytimaassa,
joko sinä lensit syömähän taas,
joko sinä lensit syömähän taas? 

Vapise, vapise Nukkumasa…

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,
niin silloin Nukkumasa nousee ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa.
Se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

Vapise, vapise Nukkumasa…

*************************

Tuu-tuu tupakkarulla, Pii-pii-pikkuinen lintu ja Tiu-tau-tilhi ovat vanhoja suomalaisia kansanlauluja. Niiden sanoituksista liikkuu useita eri variaatioita.
Sininen uni on Tapio Rautavaaran sävellys P. Mustapään (Martti Haavio) runoon Laulu Nukkumatista.
Nukkumasa (2013) puolestaan on Asan  Ipanapa räp -levylle tekemä versiointi laulusta Sininen uni.

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Ei enää synttäreitä (2017)

Ei enää synttäreitä (2017) syntyi oman syntymäpäiväni kynnyksellä vakuuteltuani lyhyen ajan sisällä useammille ihmisille, että:
a) minulla ei ole ikäkriisiä,
b) en kärsi vanhenemisen pelosta,
c) pidän edelleen syntymäpäivääni yhtenä vuoden parhaista ja hauskimmista päivistä,
d) en näe mitään ristiriitaa siinä, ettenkö voisi olla samanaikaisesti lapsenmielinen ja aikuinen – siinä vasta kokeilemisen arvoinen kombo!

Toisin kuin laulun nimi antaa olettaa, kyseessä ei siis suinkaan ole ikäkriisivuodatus vaan pikemminkin jonkin sortin barrikadilaulu vanhenemisen puolesta. Ennen äänittämistä laulu soi mielessäni jopa punk-vivahteisena rallatuksena, mutta miksausvaiheessa huomasin, etteivät editointitaitoni siihen vielä aivan riittäneet. Mutta se nieltäköön – minähän vasta harjoittelen. Äänittelyhommia on kuitenkin takana vasta yhdeksän kuukautta.

Laulun idea ”viisaita” neuvoja jakelevien äidin ja isän äänistä on lainattu runoilija Hal Sirowitzilta. Ja mainittakoon lvielä se, että omat vanhempani eivät ole toimineet tämän laulun esikuvina. Heidän antamansa elämänohjeet ovat olleet hieman toisenlaisia. Hauskaa syntymäpäivää kaikille niille, jotka viettävät syntymäpäiväänsä tulevan vuoden aikana!!!

*************************

Äiti sanoi kolmenkympin jälkeen naiset eivät vietä enää synttäreitä.
Toki tekosyyn varjolla voi kehitellä kaikenlaisia nyyttäreitä.
Sillä kakskymmentäkuus’ – se on naisen salaisuus.
Sen jälkeen puijata voi vanhuutta ja huijata.
On iho sileä ja takapuoli kireä.
Kun ei elo lyhene, ei otsarypyt syvene.

Isä sanoi kolmenkympin jälkeen miehet eivät tartte enää synttäreitä.
Toki tekosyyn varjolla voi kehitellä kaikenlaisia kekkereitä.
Sillä setä-nimike – se on miehen tavoite,
ja sen silloin saavuttaa, kun kymmen kolmas kolkuttaa.
Setä kerää lihasta, kun leikkaa nurtsin pihasta.
Ja mikä parasta, erottaa sedän mahasta.

Yksin voi vaiti, vanheta turvassa,
kakkupala sylissä istua nurkassa.
Yksin voi vaiti, vanheta turvassa,
kakkupala sylissä istua nurkassa.

Äiti sanoi kolmenkympin jälkeen naiset eivät vietä enää synttäreitä.
Toki tekosyyn varjolla voi kehitellä kaikenlaisia nyyttäreitä.
Sillä kakskymmentäkuus’ – se on naisen salaisuus.
Sen jälkeen puijata voi vanhuutta ja huijata.
On iho sileä ja takapuoli kireä.
Kun ei elo lyhene, ei otsarypyt syvene.

Mäpäs panen paremmaksi: mä en aio kasvaa.
Ei yhteiskunnan kiloistani mitään tartte maksaa.
Mut’ aion silti ikääntyä, se kiinnostaa niin kovin.
Mä ikäluvun jokaisen äärellä vietän tovin.
Ja rypyt satavuotiaan saa kasvoillani maata.
Niin paljon aion nauraa, et’ voin naururypyt taata.

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Isoäidin päiväkirja (2014)

Timotei (säv. Aulis Sallinen, san. Eila Kivikk’aho) on ollut yksi lempilauluistani jo vuosien ajan. Se on kansanlaulun kaltainen teos, joka kuvaa nuorta rakkautta ja elonkorjuuta, mutta mielestäni se puhuu allegorisesti myös sorrosta ja sota-ajoista. Myös suomenkielisestä rap-musiikista olen pitänyt niin kauan kuin muistan. Minulle on kehittynyt kummallinen tapa räpätä itsekseni yksin kotona ollessani milloin mistäkin. Ruokaa laittaessa aiheena voi olla vaikkapa siskonmakkarakeiton valmistaminen.

Jossain vaiheessa aloin ajatella, että voisin koettaa kirjoittaa jonkinlaisen rap-lyriikan ihan oikeasti, jostakin minulle tärkeästä aiheesta. Lopulta idea löytyi läheltä, vaikkakin sanoituksen tarina on pitkälti mielikuvituksen tuotetta. Isoäitini on nimittäin aina kertonut minulle tarinoita lotta-ajoistaan. Noin kymmenen vuotta sitten sain yllättäen kuitenkin kuulla aivan uuden tarinan, jota isoäitini ei ollut ennen kertonut kenellekään. Tarinan kerrottuaan hän halusi antaa minulle vanhan, ennen jatkosotaa lahjaksi saamansa nahkakantisen kirjekansion, joka liittyi olennaisesti tarinaan ja osoitti sen todeksi. Se on minulla tallessa varjeltuna aarteena edelleen.

Ja kuinka ollakaan, Timotein sanat kietoutuivat täydellisesti syntyneen tarinan pariksi.

HUOM. Äänite on päivitetty uudempaan versioon.

*************************
Timotei, sinä keinuva heinä,
sinä keinuva heinä varrella ojan,
sinun luotasi vei tie kerran tytön ja pojan.
Timotei, sinä keinuva heinä.

Kun isoäitini kaheksankyt’ täytti
nahkakantisen aarteen mulle näytti:
päiväkirjansa vuosien takaa.
Tahtoi salaisuutensa jakaa.
Oli nimittäin kerran eräs Juhani.
Juhani tuolloin lääkäriksi opiskeli.
Ja niin muotoutui elämälle suunnitelma,
vaikka ilmassa jatkosodan uhka julma.

Kesäpäiviä näitä ja puntarpäitä
katsellen kylä mietti jo häitä ja niitä ja näitä.
Mutta tiesimme sen, kesäpäiviä vain,
suviteitä, puntarpäitä.

Ilmavalvontalottana sodassa
oli mummoni, päivysti tornissa.
Kirjeillä pidettiin toivoa yllä:
kerran naimisiin päästäisiin kyllä.
Kirjoitti Juhani: ”Mä olen täällä jossain.
Sinua aattelen, kun makaan poterossain.”

Kova viikate päivät ne niitti,
niin päivät ne niitti ja heinät vei.
Ja se onneaan kiitti, ken itsekin murtunut ei.

Oli jatkosodan päivä viimeinen.
Rintamalla käytiin taistelu kuumeinen.
Silloin luotisade Juhanin lävisti.
Pian hautausmaalle nousi uusi risti.
Mummoni tiedon sai loputtua sodan.
Vaik saatiin rauha, se maksoi hinnan kovan.
Tätä kertoessaan silmiänsä pyyhki
isoäitini ja hetken aikaa nyyhki.
Sitten tuumasi, et’ mennyttä on moinen,
vain vaihtoehto elämälle toinen.

Jos kaikki olisikin tuolloin mennyt toisin,
niin kuka kumma minä silloin oisin?

*************************

Laulussa lainataan Aulis Sallisen sävellystä Eila Kivikk’ahon runosta Kansanlaulun tapaan (Timotei). Teoksen käyttöön on kysytty lupa. 

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!