Sade (2003)

Puhelin soi. Se oli sairaalasta.
Isoäiti oli saanut aivoinfarktin.
Lähituntien ja päivien sanottiin ratkaisevan paljon, mutta ennuste ei ollut hyvä – emmekä me voineet tehdä muuta kuin odottaa.

Sellainen odottaminen on inhottavaa: yhdistelmä loputtomuudentuntua, pelkoa ja raskasta melankoliaa. En muista noista päivistä paljoa. En tiedä muiden liikkeistä, en juuri omistanikaan, mutta sen muistan elävästi, että minut piti järjissäni musiikki. Hakkasin koskettimia menetyksenpelon nostattamissa adrenaliinihöyryissä ja nousin pianon ääreltä vasta, kun Sade (2003) oli syntynyt.

Isoäitini ei uskottu enää heräävän, mutta hän heräsi. Odotustenvastaisesti hän oppi uudelleen myös kävelemään, puhumaan ja pärjäämään. ”Meilläpäin ei ole ollut tapana jäädä sänkyyn makaamaan”, onkin isoäiti itse todennut. Nyt, viisitoista vuotta myöhemmin, saamme yhä nauttia hänen seurastaan ja sisukkaasta asenteestaan.

*************************
Sade itkee surujansa,
sade suree kokemaansa,
sade, se valuu tyhjyyteen
alas maahan sumuiseen.
Sade matkaa alas maahan,
tanssii sadepisaroina,
soittaa sade meille laulun
joka kasteen kostuttaa.

Tuulenviima sadetta säestää
ja synkkyys leviää.
Sade puhdistaa, vie kauas kaiken kamalan.
Ihmiskunnan tuudittaa hiljaiseen
ikiuneen.
Ja sade katoaa, vie mukanaan sen synkän hetken.

Sade itkee surujansa…

Sateen tuoma tunnelma hiljainen
meille aukenee.
Sade tanssillaan kai kasvattaa vain voimiaan.
Ihmiskunnan alistaa otteeseen
voiman luonnon.
Ja sade katoaa, se vapauttaa taas valon hetken.

Sade itkee surujansa…

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Suvi Vainio (2003)

Keväällä 2004 Hekuma-bändimme pääsi äänittämään kolmen kappaleen mittaista demoa. Demolle valikoituneista lauluista kaksi muuta: Suvereenin maailman valtiattaret ja Rakkaudesta muusikkoon, olen esitellyt tässä blogissa jo aiemmin. Pääset tutustumaan niihin sekä Hekuman tarinaan nimiä klikkaamalla.

Suvi Vainio (2003) on laulu, joka jostain syystä esiteltiin opettajiemme toimesta usein mielenterveysongelmia, erityisesti skitsofreniaa, käsittelevänä kappaleena. Emme koskaan oikaisseet asiaa, sillä ajattelimme, että monitulkintaisuus kuuluu musiikkiin. Alun perin kuitenkin kirjoitin laulun kuvaamaan nuoruuden alter egoja: rooleja, joita omaksumme hakiessamme muiden hyväksyntää ja arvostusta, vaikkemme niistä välttämättä pitäisi ja vaikkeivät ne olisi meille millään lailla hyväksi.

Suvi Vainio on kuvaus siitä, mitä voi tapahtua, jos eksyy niin syvälle ottamaansa rooliin, että hukkaa itsensä. Äänitteellä kanssani laulavat Elise Hasanen ja Laura Pynninen, rumpuja soittaa Jori Härus, bassoa Pasi Lehtonen ja kitaraa Jussi Järvinen, jonka käsialaa myös bändisovitus on. Äänityksestä ja miksaamisesta ovat vastanneet Atte Heinonen ja Petteri Hyvärinen.

*************************
Oli tyttö kiltti ja pieni,
hentoinen kuin enkeliolento.
Tytön päässä asui pieni ääni,
joka kuiski: ”Hei, oon Suvi Vainio”.
Persoona toinen oli muuttanut tyttöön,
se tahtoi päästä tulella leikkimään.
Ja tyttö päätti ryhtyä leikkiin,
kokeilla kaksoiselämää.
Hei, nyt mä oon Suvi Vainio.

Suvi tahtoi riskejä ottaa,
rakasti hän vauhdin hurmaa.
Metsätielle tyttösen johti,
käskyt antoi ja tyttöä ohjasi.
Tyttö liftasi, pääsikin kyytiin
porukan viinanhuuruisen.
Siitä matka eteenpäin johti.
Tyttö tahtoi takaisin, mutta
hei, nyt hän oli Suvi Vainio.

Matka jatkui kaupunkiin, jossa
Suvi kierteli kapakoissa.
Tytön ruumiin vallanneena
saattoi täysillä toikkaroida.
Illan edetessä alamäki alkoi,
silloin Suvi kyllästyi leikkimään.
Aamulla tyttö kadulta heräsi,
viimeiset minuuden rippeensä keräsi.
Hei, en enää oo Suvi Vainio.
*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Hyppää (2015)

Keväällä 2015 jutustelin saattohoidossa olevan isoisäni kanssa unelmista ja tajusin, että erään unelman toteuttamista olin lykännyt jo pienen ikuisuuden. Olin lapsesta saakka haaveillut laskuvarjohypystä. Tajusin myös, ettei kukaan varmastikaan tule hakemaan minua kotoa lentokentälle hyppäämään, vaan minun täytyisi itse tehdä jotakin asian eteen.

Kohtalokin puuttui peliin. Sattumoisin lapsuudenystäväni oli menossa seuraavana kesänä naimisiin ja hänelle oli järjestetty polttareihin yllätykseksi tandem-hyppy. Hyppy kuitenkin jouduttiin varsinaisena polttaripäivänä perumaan kovan tuulen vuoksi, ja sitä siirrettiin viikolla eteenpäin. Lupasin lähteä ystäväni seuraksi uudelle hyppy-yritykselle. Muutama päivä ennen sovittua hyppypäivää tajusin, että voisin itsekin hypätä samaan aikaan. Soitin firmaan, jonka kautta hyppy oli varattu, ja kuinka ollakaan, koneen toinen tandem-paikka oli yhä vapaana.

Olin ajatellut, että hyppäämällä tandem-hypyn saisin tietää, voisiko laskuvarjohyppääminen olla minun juttuni. Kun jalkani kokemuksen päätteeksi koskettivat maata, ei riemullani ollut rajoja. Muutamaa viikkoa myöhemmin olin kurssilla ja kesä, jolloin laskuvarjolisenssiä suoritin, oli ikimuistoinen ja kertakaikkisen unohtumaton. Minun oli tarkoitus hypätä ensimmäisen kauden aikana kahdeksan hyppyä, mutta hurahdin niin, että hyppyjä kertyi syksyyn mennessä 34.

Eräällä kotimatkalla Utista Helsinkiin hyppääjäkaverini pyysi, että tekisin hyppyporukallemme oman biisin. Kotona istuin pianon ääreen ja vain paria vuorokautta myöhemmin laulu oli syntynyt.

*************************
Anna mennä, anna tuulen viedä,
hyppää korkeelta.
Anna mennä, vaikket sitä siedä,
se tuntuu oikeelta.

Tuli ero ja sanot oot siipi maassa.
Se on vero, jonka ero maksaa.
Etukeno ja uusia tuulia kohti,
se on ainoa tapa jaksaa.
Jos haluat saavuttaa tyynen mielen,
voin sulle opettaa taivaan kielen.
Ja sä voit kokeilla, mitä on todella
itsensä ylittää.

Anna mennä, anna tuulen viedä…

Reppu selkään ja koneeseen pilvien ylle,
nousukiitoon se uuteen johtaa.
Yllä pilvien aurinko paistaa aina.
Siellä ihminen itsensä kohtaa.
Tää on se hetki, kun sulla on vapaus.
Tää on sun elämäs’ merkkitapaus,
jos tahdot kokeilla, mitä on todella
itsensä ylittää.

Anna mennä, anna tuulen viedä…

Katso alas, niin näet sä maailman uuden.
Katso alas, niin huomaat: et pelkää.
Luota itseesi, luota että varjo kantaa,
rohkeasti hyppää tyhjyyden selkään.
Ovelle astu ja suuntaan uuteen
ponnista peloitta tulevaisuuteen.
Sä tahdoit kokea, mitä on todella
itsensä ylittää.

Anna mennä, anna tuulen viedä…

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!