Musiikki, teatteri ja kirjoittaminen ovat muodostaneet elämässäni aina saumattoman kolmion: Ne ovat minulle tarinankerronnan tapoja, väyliä hahmottaa maailmaa, ja siksi ne myös kytkeytyvät työssäni ja tekemisissäni vahvasti toisiinsa.
Olen kirjoittanut siitä lähtien kun 5-vuotiaana opin kirjoittamaan. Laululyriikoiden lisäksi kirjoitan erityisesti kertomakirjallisuutta, mutta myös yhden näytelmän, Sisun ihmeellinen elämä, olen saanut aikaan. Teatterin lavalle nousen aika ajoin itsekin, mutta kaikkein eniten nautin, kun saan ohjata ja opettaa teatteria, erityisesti lasten ja nuorten parissa. Heidän loppumaton energiansa ja tekemisen ilonsa on tarttuvaa. Olen nauranut harjoituksissa niin paljon, että elän varmasti ainakin 300-vuotiaaksi.
Oheinen videoportfolio on lyhyt läpileikkaus proggiksista, joita minulla on ollut onni ohjata. Videolla kuultavat sovitukset ja sävellykset on tehty alun perin näytelmiin.
Kaksi rakkainta produktiotani löytyvät tallenteina myös Youtubesta. (Klikkaamalla teoksen nimeä pääset siirtymään videoon.) Näissä kahdessa näytelmässä kiteytyi se, mitä tapahtuu, kun joukko ihmisiä päättää yhdessä saada asioita aikaan ja tekee – ei siksi että olisi pakko, vaan koska sydän sanoo niin.
Ei (2016) on näytelmä, joka syntyi nuorten halusta tehdä teatteria: He kokosivat porukan, päättivät teeman ja pyysivät minua ohjaajakseen näytelmälle, joka käsittelisi ei:n sanomisen vaikeutta heidän omien kokemuksiensa inspiroimana. Tavoitteekseen nuoret asettivat Ramppikuume-teatterifestivaaleille pääsemisen, jonne näytelmä myös seitsemän teoksen joukossa valittiin. Lopulta Ei voitti myös festivaalin pääpalkinnon.
Sisun ihmeellinen elämä (2017) syntyi myös opiskelijoiden aloitteesta. Koska Suomi100-juhlavuosi ja lukiomme 40-vuotisjuhlavuosi osuivat samaan ajankohtaan sopivasti, päädyimme tekemään näihin linkittyvä näytelmän. Käsikirjoitus syntyi, kun aloin leikitellä suomalaisilla klassikoilla ja sekoitella keskenään niitä sekä allegorisia viittauksia Suomen historiaan. Koulun juhlavuodesta puolestaan kumpusi ajatus, että näyttelemään voisi pyytää myös lukion entisiä opiskelijoita ja draama-aktiiveja. Halukkaita mukaantulijoita löytyi lopulta niin paljon, että mukana näytelmän teossa oli opiskelijoita yhdeksältä eri vuosikurssilta.
**************************
Lue seuraavaksi:
Laulunteon taustaa
Kuka minä olen
Laulu etsii kotia 