Laulu lopusta (2004)

Ensimmäisen julkisesti esitetyn lauluni tekemisestä on kulunut 17 vuotta.
Puoli elämää!

Välillä lauluja on syntynyt kuin itsestään ja onnistumisia on mahtunut monta samaan ajanjaksoon. Välillä taas on ollut hiljaisia vuosia, jolloin musiikkia on syntynyt lähinnä pakottamalla. Nämä siivettömät ja sieluttomat laulut eivät ole pitkälle liitäneet, vaikka ovatkin opettaneet laulunteosta yhtä sun toista hyödyllistä.

Vaikka seitsemääntoista vuoteen on mahtunut monenlaisia vaiheita ja mieltymyksiä, tunnistan silti musiikissani yhä saman kaikupohjan, joka sillä oli jo matkani alussa. Ammennan tarinoita luonnosta ja kansanperinteestä, pyrin melodisuuteen ja herkkyteen, leikittelen stemmoilla ja tarkennan yksityiskohtiin.

Tässä nuorena lukiolaisena tekemässäni laulussa kansantarut ja luonto kuultavat läpi erityisen voimakkaasti. Laulu lopusta (2004) on tragedia nuoresta tytöstä, joka päätyy riistämään itseltään hengen hukuttautumalla metsälampeen. Kerroksisuutta lauluun kuitenkin tuo näkökulman vaihdos, joka muuntaa nuoren mielensisäisen epätoivon suusta suuhun kerrotuksi legendaksi, jonka todenperäisyydestä ei ole varmuutta. Jo tuolloin minulla oli tarve jättää tarinoihin auki takaportteja, päästää valonpilkahdus työntymään pimeään ja tarjota vaihtoehto, jossa totuus ei olekaan niin musertava kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää.

Tein laulun alun perin lukioaikaiselle bändillemme Hekumalle. Tässä demossa esitän sen kuitenkin itse, sillä tuon ajan taltioinnit laulusta ovat niin huonolaatuisia.

DSC02031

Kuva: Pia Kaspi


***************
Yön hiljaisuus, levottomuus,
totuuden kuu paljastaa.
Pinnalle veen ympyrän teen,
loiskeet sen muotoa muuttaa.

Hämärään jään odottamaan
merkkiä aamun airueen.
Pinnasta veen kristallin teen,
sen ripustan kohtalon kaulaan.

Kiitokseksi kunniasta kalman kasteen,
vihan nieluks’ vaikeroivan viattomuuden.
Tuulenpyörre aikeitani estellä koettaa,
luonnon lakeus ei tahdo päästää otteestaan.

Säteet kun näen auringon pään,
heittäydyn syleilyyn järven.
Aamu kun saa, kuu uinahtaa,
on hengitys vaiennut laulun.

Katkerana legendana tyttö uinuu,
kertomusta kerrotaan ain’ eteenpäin.
Joku kuiskaa, tyttö on nyt metsämme henki,
joka kyyneleillään aamukasteen muodostaa.

Yön hiljaisuus, levottomuus,
totuuden kuu paljastaa.

***************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Musiikkiani Youtubessa täällä
Musiikkiani Spotifyssa täällä
Instagram: meri_maaria_virallinen
Facebook: Meri-Maaria

Albumi-uutisia!

Kai sen uskaltaa jo täälläkin kertoa…
Albumista on tulossa totta! 

DSC05736-Edit-Edit

Kuva: Miika Rautiainen

Albumi on tarkoitus julkaista toukokuussa ja pitää samassa yhteydessä ainakin yksi levynjulkkarikeikka. Puolet lauluista odottelee jo valmiina ja toinen puolikas rakentuu hitaasti mutta määrätietoisesti, pala kerrallaan. Pitkään mietin, kannattaako nykyään enää julkaista albumia, kun levyt eivät myy ja useimmat kuuntelevat soittolistoja kokonaisuuksien sijaan. Päädyin kuitenkin ryhtymään projektiin kolmesta syystä:

1. Ystävät ja yhdessä tekeminen
Albuminteko on oiva tekosyy koota ystävät ympärille. Teen olosuhteiden pakosta valtaosan musiikistani yksin, ja vaikka nautin siitäkin, kaipaan muita ihmisiä – ihmisiä joiden kanssa ideoida, ratkaista eteentulevia ongelmia ja fiilistellä musiikkia yhdessä. Monet ovat lupautuneet albumintekoon avuksi: soittamaan, laulamaan, valokuvaamaan, toimimaan apukorvinani, ajatusten pallottelijoina, teknisenä tukena… Kiitos siitä teille kaikki ihanat!

2. Juhlistaminen
Albumi on hyvä tapa juhlistaa pian päättyvää, ainutlaatuista aikakautta, jonka olen saanut viettää kotona iki-ihanan taaperomme kanssa. Kotiäitiyden intensiivisyydestä ja lukuisista puhkikontatuista housuista huolimatta kulunut vuosi on avannut  myös  paluuväylän musiikin pariin. Yllättäen juuri äitiys ja orastavat ruuhkavuodet ovat antaneet rohkeutta kokeilla, mitä tapahtuisi jos nousisin lavalle, ryhtyisin artistiksi ja alkaisin tehdä musiikkia yli 10 vuoden tauon jälkeen TÄYSILLÄ. Paljon on tapahtunut ja sitä sietää juhlia!

3. Oma tie
Olen jo nuorena huomannut, että valtatiet eivät ole minua varten, vaikka joukon mukana kulkeminen olisi varmasti monessa mielessä helpompaa kuin oman polun raivaaminen. Ja vaikka olen aina tehnyt asiat omalla tavallani, omaa sydäntä kuunnellen, on minulta silti vienyt vuosia hyväksyä se – antaa itselleni lupa kulkea omaan suuntaani selittelemättä, anteeksipyytelemättä ja pelkäämättä, mitä muut siitä mahtavat ajatella. Tämän albumin tarkoitus on piirtää tuo tie näkyväksi. Osoittaa, että kansanmusiikki ei ole niin kaukana populäärimusiikista kuin kuvitellaan. Että harppu ja sähkökitara sopivat mainiosti soimaan rinnakkain. Tai että syksynhyisessä järvessä mekko päällä seisominen oi todella olla se paras tapa kuvittaa omaa musiikkiaan.

DSC01964

Kuva: Pia Kaspi

Albumista on tarkoitus julkaista vielä yksi maistiainen etukäteen.
Ja vielä tammikuun aikana blogiinkin on luvassa uusi demo.
Lavalla minut voi nähdä seuraavan kerran Bistro K:ssa Pöytälaatikkoklubilla ti 4.2.

Pysykäähän siis kuulolla!

***************
Musiikkiani Youtubessa täällä
Musiikkiani Spotifyssa täällä
Instagram: meri_maaria_virallinen
Facebook: Meri-Maaria

Vuoden 2019 kuunnelluimmat

11.JPG
Vuosi sitten tein itselleni uudenvuodenlupauksen. Ajattelin sille käyvän niin kuin uudenvuodenlupauksilleni yleensä käy – että muutaman päivän päästä en enää edes muistaisi, mitä olin luvannut.

Mutta toisin kävi.

Päätin alkaa tehdä musiikin saralla asioita, jotka olin jättänyt tekemättä vain uskalluksen puutteen vuoksi, ja katsoa mihin se johtaa. Niinpä helmikuussa nousin ensimmäistä kertaa lavalle laulaja-lauluntekijänä esittämään omaa musiikkiani, eikä tuo kerta suinkaan jäänyt ainoaksi.

Lisäksi julkaisin neljä laulua.
Osallistuin biisileirille.
Tutustuin upeisiin ihmisiin, jotka tekevät musiikkia suurella palolla ja rakkaudella.
Osallistuin Hitti2020-kilpailuun, jossa myös etenin tammikuussa käytävään finaaliin.
Sain kaksi laulua radiosoittoon.
Annoin ensimmäisen haastatteluni.
Löysin kitaristin.
Löysin toisen kitaristin.

Ja ennen kaikkea, kuluneen vuoden aikana löysin oman artistiminäni.
Nyt tekeillä on esikoisalbumi, joka valmistuu toivon mukaan keväällä.

Vaikka yhä pidän itseäni enemmän lauluntekijänä ja artistiutta jonkinnäköisenä harrastuksena, olen ymmärtänyt mikä osa musiikistani on sitä, jota itse haluan esittää. Se ei ole valtavirtamusiikkia. Mutta se on musiikkia, joka resonoi minussa ja jonka laulaminen on minulle merkityksellistä.

Tämä sivusto tarjoaa kuitenkin kattauksen kaikesta siitä musiikista, jota teen, ja on omistettu erityisesti lauluntekijyydelleni. Ja hyvä niin, sillä kuluneen vuoden viisi kuunnelluinta lauluakin edustavat projektejani laidasta laitaan.

Vuonna 2019 kuuntelitte eniten näitä lauluja:
(Klikkaamalla laulun nimeä, pääset tutustumaan sen tarkempaan syntytarinaan.)

Majakka (2018)
Tämä kohtaloa, identiteettiä ja elämäntehtävää pohtiva laulu oli ensimmäinen suoratoistopalveluissa julkaistu teokseni. Se sinnitteli koko loppuvuoden myös Finnradion Suomi soi TOP20-listalla ja jatkaa kilpailua paikastaan taas tammikuussa.

Tähdissä syntynyt (2016)
Tätä lapsettomuutta, toivoa ja odotusta käsittelevää laulua on käyty blogini historian aikana kuuntelemassa ylivoimaisesti eniten. Siitä saan myös palautetta useammin kuin mistään muusta musiikintekooni liittyvästä. Myös Tähdissä syntynyt löytyy viimeistellympänä versiona musiikin suoratoistopalveluista.

Iiseillään (2019)
Kieli poskella tehty kumarrus suomalaisille kesäbiiseille keräsi kuunteluita, kun ihmiset intoutuivat kisaamaan, kuka löytää eniten lauluun kätkettyjä menneiden vuosien kesähittejä. Niitä on ainakin 35.

Pottajuttuja (2019)
Lastenmusiikkiduomme Siki-Uni ja Pikku-Häy on saanut paljon postia tähän lauluun liittyen. Ilmeisesti useammassa suomalaiskodissa on kuluneen vuoden aikana harjoiteltu pottailun saloja tämän kappleen soidessa taustalla. (Niin meilläkin!)

Vaeltajat (2016)
Minulla on ollut pitkään haaveena tehdä tästä hieman särisevästä, kännykällä äänitetystä demosta parempi versio. Nyt siitä näyttää vihdoinkin tulevan totta. Särinästä huolimatta tätäkin äänitettä käydään kuuntelemassa säännöllisen paljon. Liekö syynä Toni Korhosen hieno kitararaita tai Elise Hasasen kanssa aikaansaadut stemmat…

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Musiikkiani Youtubessa täällä
Musiikkiani Spotifyssa täällä
Instagram: meri_maaria_virallinen

Nyt löydät myös artistisivuni Facebookista: Meri-Maaria

OMA NOSTO: Korvatunturi juniori (2018)

IMG_20181113_165116.jpg

Joulukuun OMA NOSTO -biisiksi valikoitui Siki-Unen ja Pikku-Häyn soiva joulutervehdys viime vuodelta, Korvatunturin juniori. Se tuntuu olevan entistä ajankohtaisempi, sillä puolitoistavuotiaat ovat liikkuvaista väkeä – nopeita kuin tontut ja aina siellä, missä ei pitäisi. (Joulukuusi on kaikesta huolimatta yhä pystyssä!)

Musisointi on edelleen minun ja juniorin yhteinen juttu, tekemisen tempo vain nopeutuu (ja valmiiksisaattaminen hidastuu), kun samaan aikaan pitäisi tanssia, laulaa, soittaa (ainakin kolmea eri soitinta), kiivetä mikkiständiä ylös, heittää koiralle palloa, livahtaa portaisiin, paeta äitiä, sohia pianoa vessaharjalla, laittaa radio soimaan mahdollisimman kovalla volyymilla ja tanssia vähän lisää. Mutta samaan aikaan nämä hetket ovat niin kallisarvoisia ja nauruntäyteisiä, etten vaihtaisi niitä pois mistään hinnasta.

Sopivan vauhdikasta ja rauhallisen railakasta joulunaikaa kaikille!


*************************
Korvatunturin juniori, Korvatunturin juniori,
Korvatunturin juniori, Korvatunturin juniori. (x2)

Joulupukin juniori kesäkuussa syntyi.
Jouluaaton lähetessä meno sen kuin yltyi.
Kun pieni oppi konttaamaan ja hampaitakin tuli,
niin lahjapakettien kulmaan hampaanjäljet puri.

Aatonaattoiltana kun muori pöytää kattoi,
Pukin tonttuarmeijalle riisipuuron laittoi,
niin lautasien laskussa oli päässyt sataan,
kun juniori sukelsi jo riisipuuropataan.

Korvatunturin juniori…

Leipuritonttu kun pipareita paistoi,
juniori raakana yhden maistoi.
Raaka taikina olikin niin hyvää,

et’ pellillinen sattui salaa tyhjentymään.

Kerran lahjapakkaamoon livahtamaan pääsi,
lahjakääröön itsensä kietoi ja väänsi.
Kas tahtoi pieni pakettiin, se pantiin rusetille
ja tontut nauroi konttaavalle lahjapaketille.

Ja jouluaattoaamuna on kaikki kohdallaan.
On reki lastattuna, Pukki porot tarkastaa.
Mut’ jotain kummaa on keskellä porovaljakon:
juniori konttaa valjaissa Punakuonon parina.

Juniori pieni tuulispää
paikasta toiseen viilettää.
Valvova silmä jälkeen jää,
jos luulee voivansa hengähtää.

Korvatunturin juniori…

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Musiikkiani Youtubessa täällä
Musiikkiani Spotifyssa täällä
Instagram: meri_maaria_virallinen

Ohipuhuva suu (2019)

mde

Elokuun lopussa osallistuin ensimmäistä kertaa biisileirille. Kyseessä oli Lauluntekijäyhdistys Kertsi ry:n järjestämä viikonloppuleiri, jonka aikana luotiin uutta ja klinikoitiin vanhaa.

Ohipuhuva suu sai alkunsa parityöksi tarkoitetusta tehtävästä, mutta epäonnekseni parini joutui jättäytymään leiriltä pois heti ensimmäisen illan jälkeen. Hänen toiveestaan en mainitse hänen nimeään tässä yhteydessä enkä tekijätiedoissa muutenkaan. Kiitokset kuitenkin vielä laulun syntysysäyksestä Kertsi-parilleni!

Vaikka parityöskentely jäi lyhytkestoiseksi, sain pariltani lahjaksi idean lauluun. Hän ehdotti, että tekisimme laulun puhumattomuudesta parisuhteessa ja erityisesti sellaisesta puhumattomuudesta, joka on täysin toisen osapuolen valinta.

Kun seuraavana aamuna sain tietää jatkani työskentelyä omin päin, minulla oli kasassa kaksi arkillista tajunnanvirtaa ja aihe, josta minulla ei ollut kovinkaan paljon henkilökohtaista kokemusta. Lähtötilanne pakotti rakentamaan laulua totutuista kaavoista poiketen, mikä oli vain ja ainoastaan hyvä asia. Tajusin, että vaikken ollut kohdannut puhumattomuutta parisuhteessa, oli minulla siitä kuitenkin liuta muita kokemuksia, joiden avulla pystyin kuvittelemaan itseni laulun tilanteeseen. Ja kun valmis raakile vielä leirin päätteeksi klinikoitiin yhdessä, ravisteltiin tuotoksesta pois vielä sellaiset latteudet ja kömpelyydet, joihin helposti sorrun.

Tunnistan lopputuloksesta oman tapani tehdä musiikkia, mutta kuulen siinä myös uutta, raikasta ja itselleni epätyypillistä. Kiitos Kertsi!


******************
Hoidan puhumisen, kuuntelet mykkänä.

Kysyn, mutta sä vastaat kysymyksellä.
Kun vaadin vastausta, niin väistät varoitellen:
”Mulla on ohipuhuva suu”.

Kasvot tyynyn päällä, huulet eivät liikahda.
Nielaistu lause pyrkii vapauteen kiivaana.
Vaikka vain hengität, niin siltikin voin kuulla
totuuden ohipuhuvan suun.

Totuus sängyssämme välissämme makaa.
Et tahdo riidellä, olla pahalla mielellä,
vaikeasta vaikenet, vitsiksi murhe muuttuu.
Mmm-mm-mm-mmm.

Puhumaton paha asuu lakanoiden nukassa,
sanomattomat sanat nihkeytenä peiton painossa.
”Ei sanoja, ei valheita”, kepeästi lausuit kerran,
”kun mulla on ohipuhuva suu”.

Totuus sängyssämme välissämme makaa.
Et tahdo riidellä, olla pahalla mielellä,
vaikeasta vaikenet, vitsiksi murhe muuttuu.
Mmm-mm-mm-mmm.

Kenelle avaat aallonpohjat?
Kenelle kirvelysi jaat?
Kun käärme kuiskii korvasi takaa,
kenelle kerrot?

Hoidan puhumisen, kuuntelet mykkänä.
Kysyn, mutta sä vastaat kysymyksellä.
Kun vaadin vastausta, niin väistät varoitellen:
”Mulla on ohipuhuva suu”.
Sulla on ohipuhuva suu.
Sulla on ohipuhuva suu.

******************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Musiikkiani Youtubessa täällä
Musiikkiani Spotifyssa täällä
Instagram: meri_maaria_virallinen

Syksyn kolme kuunnelluinta

received_2622633697775345

Kuva: Pia Kaspi

Voi miten jännittävä tämä syksy on ollut!
Sen jälkeen, kun vuoden alussa päätin uskaltaa ja panna kaiken peliin musiikin saralla, on tapahtunut vaikka mitä. On ollut pelottavaa huomata, että antamalla itselleen mahdollisuden voi saada asioita toteutumaan. Vaikka olen harrastanut musiikkia intohimoisesti lähes 30 vuotta, olen aina pitänyt itseäni tasaisen hitaasti eteenpäin ponnistelevana työhevosena ja ajatellut mahdollisuuksien avautuvat lähinnä ohitseni laukkaaville kiiltävänkarismaattisille ja lahjakkaille ravureille. Ehkä olen ollut myös arka ja epävarma. Tutulla ja valmiiksi tasaiseksi tallautuneella maaperällä on turvallista seisoskella. Ja vaikka yhä välillä tekisi mieli vetää ohjaksista ja iskeä jarru pohjaan, en sitä enää tee.

Kuluneen vuoden aikana olen käynyt lastenhoidollis-teknisten haasteiden rajoissa esiintymässä lauluntekijäklubeilla ja tehnyt myös muutaman tilauskeikan. Olen julkaissut neljä laulua, hankkinut ensin yhden ja sitten toisen kitaristin, ollut kuvattavana ja löytänyt uuden musiikintekijöiden yhteisön, johon on ollut antoisaa solahtaa mukaan. Pian minun on tarkoitus antaa ensimmäinen haastattelunikin, mikä tuntuu utopistiselta. Se on myös haaste, sillä olen paljon parempi ilmaisemaan itseäni ja ajatuksiani kirjoittamalla kuin puhuen.

Menneiden kuukausien aikana tunne siitä, että olen ensisijaisesti lauluntekijä, on vahvistunut. Samaan aikaan olen kuitenkin myös löytänyt omista lauluistani itselleni sopivimmat ja alkanut ymmärtää paremmin omaa artistiminääni. Musiikkini ei kulje valtavirrassa, mutta tuntuu omaan suuhun hyvältä ja oikealta. Sitä voisi kenties kutsua moderniksi kansanmusiikiksi tai Suomi-folkiksi  – tai sitten se on runonlaulajasukuni verenperintönä kulkeva tarinankerronnan tapa. (Jos sinulla ei ole aavistustakaan, mistä puhun, vilkaise tänne.) ”Onko tämä nyt sitten laulelmaa vai poppia”, kysyi Mika Rothkin Tähdissä syntyneet -lauluni arviossa desibeli.net -sivustolla ennen kuin jatkoi: ”Mitäpä väliä tuolla on, kun lopputulos puhuttelee ja puhuu omalla vahvalla äänellään.”

IMG_20191120_220115

(Pianon päällä lepäilee kuitenkin myös läjä vetäviä pop-biisejä odottamassa jotakuta, joka kaipaisi radiohittejä omaan soittolistaansa.)

Mutta kuulumiset sikseen, uutta kohti ja itse asiaan. Syksyn luetuin päivitys ei tällä kertaa ollut laulu, vaan kolmiosaiseksi ehtinyt juttusarjani oman musiikin julkaisemisesta (avausosan löydät täältä). Sitä olette käyneet lukemassa lähes tuhat kertaa, mistä päätellen musiikintekijöiden kentällä riittää vilskettä ja vipinää. Laulujakin olette toki kuunnelleet. Itse asiassa kolme kärki onnistui yllättämään minutkin.

Syksyn kolme kuunneluinta laulua:
(Klikkaamalla laulun nimeä, pääset tutustumaan sen tarkempaan syntytarinaan.)

Suvi Vainio (2003) Nostin tämän lukiossa tekemäni laulun syyskuun OMA NOSTO -biisiksi ja kirjoitin samassa yhteydessä lahjakkuudesta, kovatasoisesta musiikkikasvatuksesta ja niiden varjoilmiöistä (tekstin löydät täältä). Liekö syynä teksti vai laulu itsessään, mutta tämän äärelle löysitte sankoin joukoin. Laululla tuntuu olevan myös vaakiintunut fanikunta, joka sitä käy täällä säännöllisesti kuuntelemassa ympäri vuoden. Kiitos siitä!

Majakka (2018) Majakka on ensimmäinen ja myös eniten kuunnelluin suoratoistopalveluissa julkaistu lauluni. Tällä hetkellä se on myös kolmatta viikkoa mukana Finnradion Suomi soi TOP20 -listalla. Majakka kertoo kohtalon sanelemasta yksinäisyydestä, jonka yksi kantaa harteillaan, jotta muiden on hyvä olla.

Mihin sä jäit (2016) Tämän laulun nousu syksyn kuunnelluimpaan kolmikkoon yllätti positiivisesti, sillä se oli ehtinyt vajota syvälle sivuston syövereihin. Mihin sä jäit syntyi, kun Kim Forsström otti minuun yhteyttä ja pyysi apua syntyneen idean ja melodiakatkelmien saattamiseksi valmiiksi lauluksi. Se on myös yksi ensimmäisiä lauluja, jotka tein tuolloin upouudella kotistudiollani. Äänitteellä laulaa ystäväni Maija Ilmoniemi. 

******************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Musiikkiani Youtubessa täällä
Musiikkiani Spotifyssa täällä
Instagram: meri_maaria_virallinen

Puurohetki (2019)

CollageMaker_20190222_154932162

Muistatko vielä Siki-Unen ja Pikku-Häyn?
Kaksikko syntyi juniorimme ollessa kolmikuinen. Olin tapani mukaan kasannut kotistudion olohuoneeseemme ja valmistauduin aloittamaan varsinaisen musisoinnin, kun poika heräsi päiväunilta ja ilmaisi pontevasti tahtovansa osallistua siihen, mitä nyt ikinä olinkaan tekemässä.

Siispä aloimme yhdessä tutkia studiota ja se osoittautui molemmille mieluisaksi leikiksi. Tuon ensimmäisen leikkihetken seurauksena syntyi muusikkoduo, Siki-Uni ja Pikku-Häy, sekä heidän ensimmäinen kokeellinen lastenlaulunsa Vapise Nukkumasa (2018). Jos haluat lukea lisää kaksikon alkutaipaleesta, klikkaa laulun nimeä tai käy lukemassa juttu Vauvan kanssa studiossa, jossa kerron työtavoistamme enemmän.

Vaikka kaksikosta ei ole toviin kuulunut mitään, musiikkia he ovat silti luoneet. Se vain on ollut hieman aiempaa hitaampaa ja työläämpää. Ensin Pikku-Häyllä oli kausi, jolloin hän halusi ainoastaan syödä mikrofonin, ja sen jälkeen alkoi vaihe, jolloin mikkiä ei saanut enää käyttää kukaan muu kuin hän. Nykyisin musiikin tekeminen sujuu taas sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä, ja Pikku-Häy on jopa laajentanut repertuaariaan. Laulamisen, rummuttamisen, rytmisoitinten ja pianon lisäksi hän soittaa nykyään myös kitaraa, ukulelea ja ksylofonia – omalla tyylillään tietenkin.

Kolme uutta laulua odottelee jo raitoina studiossa. Niissä käsitellään muun muassa uhmaikää ja hammaspesua. Siki-Uni urakoi aina niinä päivinä, kun Pikku-Häy vielä suostuu nukkumaan päiväunet, saadakseen laulut mahdollisimman pian valmiiksi ja yleisön kuultaviksi. Sitä odotellessa päätimme yhteistuumin julkaista täällä yhden kaksikon vanhempaa tuotantoa olevan kappaleen.CollageMaker_20190317_181132920


Puurohetki
(2019) on tsemppilaulu kaikille niille pikkusyömäreille, joilla on levoton lusikka ja penkissäpysymätön peppu.

Lisää Siki-Unen ja Pikku-Häyn lauluja löydät heidän omalta sivustoltaan: suphmusiikki.wordpress.com


*************************
Puurohetki, puurohetki, puurohetki, juu juu juu,
puurohetki, puurohetki – tänään se onnistuu!

Äiti se keittää puuroa, kaurapuuroa.
Isä se keittää puuroa, ohrapuuroa.
Puuro aamun aloittaa ja päivän puuhat päättää.
Puuro aamun aloittaa ja päivän puuhat päättää.

Puurohetki, puurohetki…

Vauva se istuu tuolissaan, vaikka tahtoisi kontata.
Tahtoisi tutkia maailmaa, ei istua paikoillaan.

Vauva ei ehtisi syödä, sillä se on niin kiireinen.
Sillä on paljon työtä, niin kuin leikki ja tutkiminen.

Puurohetki, puurohetki…

Äiti se miettii, miettii vaan, miten vauvan syömään saisi.
Isäkin miettii vimmoissaan. Joku niksi tarvittaisi!

Niksi numero yksi: Ryhdy rumpaliksi.
Niksi numero kaksi: Puuro räppää hauskemmaksi.
Kaurapuuro, ohrapuuro, vispipuuro, puuro,
riisipuuro, mannapuuro, neljän viljan puuro.

”Lusikka käteen ja rumtukutumtum”, äiti kehottaa. Ja vauvaa naurattaa.
Saa lusikalla tahtia lyödä, vaikka sillä pitäisi syödä.
Ja vauva kun suuta raottaa, niin lusikka sisään livahtaa.

Niksi numero kolme: Puuroa olennolle.
Niksi numero neljä: Ole vähän pöljä.
Puuroa navalle, puuroa, nallelle,
koiralle, keittiömörölle aralle.

”Puuroa napaan, puuroa napaan!” isä julistaa. Ja vauvaa naurattaa.
”Häy!” sanoo vauva. Ei suuta ole navalla.
Ja vauva kun suuta raottaa, niin puuroa sisään livahtaa.

Puurohetki, puurohetki…

*************************

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Hyvän mielen lounas 15.11.2019

Minulla oli tänään ilo päästä esiintymään Cafe Carusellissa järjestetylle Hyvän mielen lounaalle. Tapahtuma oli tosiaan nimensä veroinen, kun muusikkokin sai lähteä keikan jälkeen hymy huulilla kotiin. Tilaisuuden luonnetta kuvaa hyvin se, että kun mikkiständi puuttui, yleisö ratkaisi ongelman.

dav

Muutaman kuulijan toimesta esitettiin toive, että nostaisin kolme lounaalla kuultua laulua blogiini helposti löydettäväksi ja kuunneltavaksi. Tästä nuo toivotut laulut nyt löytyvät. Nimeä klikkaamalla pääsee lukemaan myös laulun syntytarinan.

Kuuntelen (2018) 

Majakka (2018) 

Tähdissä syntynyt (2016) 

btf


Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!

Musiikkiani Youtubessa täällä
Musiikkiani Spotifyssa täällä
Instagram: meri_maaria_virallinen

Sorvista soittolistoille – miten löytää laululle kuulijoita?

CollageMaker_20191031_083042318.jpg

Neljäs lauluni Tähdissä syntynyt (2016) on julkaistu!
(Voit käydä kuuntelemassa laulun esimerkiksi täältä (Spotify) tai täältä (Youtube).)
On siis jälleen hyvä hetki jakaa matkan varrella opittua, ettei teidän tarvitse toistaa kaikkia virheitäni ja tehdä jo tekemääni selvittelytyötä alusta uudelleen.

Aiemmissa sarjan artikkeleissa olen kertonut, miten sain ensimmäisen itsetuottamani biisin julkaistua Spotifyyn ja mitä olen tähän mennessä oppinut markkinoinnista. Linkit aiempiin juttuihin löydät tämä tekstin lopusta. Tällä kertaa keskityn siihen, millaisin keinoin olen löytänyt lauluilleni kuuntelijoita.

Ennen kuin kuuntelijoita kannattaa kuitenkaan lähteä kalastelemaan, on tärkeää että oma biisi on tehty ja tuotettu hyvin ja äänitettä on miellyttävä kuunnella. Koska äänitän ja tuotan itse musiikkini ja vielä harjoittelen molempia, olen hyväksynyt sen tosiasian, että myös kuulijamäärät ovat vähäisempiä kuin mitä ne olisivat, jos ostaisin rahalla osaamista. Tavoitteenani on siitäkin huolimatta tehdä aina niin hyvää ja huolellista jälkeä, mihin suinkin kykenen, ja pyytää apua taitavammilta, jotta jokainen äänite olisi aina edellisiä paremmin tehty.

Ja nyt päästään itse asiaan.
Kun äänite on käynyt masteroinnissa ja odottaa julkaisua, alkaa uusi urakka: biisin saattaminen kuulijoiden tietoon.

VAIHE 1: Spotify Plylist Consideration
Kun sovit masteroijan kanssa julkaisupäivämäärää, aseta se riittävän kauas, jotta ehdit suositella lauluasi Spotifyn soittolistoille. Itse tein sen virheen, että määritin ensimmäisten biisieni julkaisupäivät niin lähelle, että menetin mahdollisuuden tähän vaiheeseen, ja se oli valtava pettymys. Suositeltavana voi olla yksi julkaistava laulu kerrallaan, eli jos julkaiset albumia, sinun kannattaa valita biisestä se paras.

Masteroijasi lähetettyä biisisi eteenpäin, menee joitakin päiviä, että tulevan julkaisusi kuvake ilmestyy Spotify for Artist -tilillesi. Sen yhteydessä näet klikattavan vaihtoehdon ”submit for playlist consideration”. Sitä painamalla näkyviin aukeaa kaavake, jolla tulevaa julkaisua voi ehdottaa Spotifyn soittolistoille. Mitä aiemmin ja huolellisemmin kaavakkeen täyttää, sitä paremmat ovat mahdollisuudet, jos tarjottava äänite on hyvä. Jos laulusi pääsee jollekin soittolistoista, näet sen julkaisupäivänä laulun tiedoista. Lisätietoja aiheesta löydät täältä.

Eikö onnistanut?
Älä lannistu. Soittolistoille on paljon tunkua ja monet kappaleet jäävät niiden ulkopuolelle. Etsi biisillesi sopivia soittolistoja Spotifysta hakusanoilla ja tarjoa äänitettä niiden ylläpitäjille suoraan. Se vaatii työtä, mutta aika monet suosittujen soittolistojen ylläpitäjät löytyvät pienellä vaivannäöllä ja samalla profiilikuvalla myös Facebookista. Tsekkaa esimerkiksi listat Jokainen osaa tehdä laulun ja Uuden suomalaisen musan löytölaari. Lisäksi voit suositella biisiäsi esimerkiksi Rockwayn soittolistoille täältä.

Kaikki julkaistut lauluni ovat päässeet joillekin soittolistoille ja niiden kautta löytyy aina uusia kuulijoita. Muistathan kuitenkin, ettei mikään ole yksipuolista. Jos biisisi pääsee jollekin soittolistalle, herrasmiessopimukseen kuuluu myös itse klikata soittolista pyörimään aina silloin tällöin!

VAIHE 2: Biisi muiden tietoon
Tämä vaihe kannattaa aloittaa jo ennen kuin lauluasi on edes julkaistu. Minä kompuroin aluksi siinä, etten kehdannut. Ajattelin, että parin postauksen jälkeen kaikki ovat hehkutukseen jo niin kyllästyneitä, etteivät halua nähdä enää ainuttakaan mainintaa uudesta laulusta. Valitettavasti homma menee kuitenkin niin, että moni ohittaa tiedon uudesta biisistä ajatellen ehkä kuuntelevansa sen paremmalla hetkellä – harva kuitenkaan muistaa asiaa enää paremman hetken koittaessa, ellei heitä muistuta siitä.

Some kannattaa ottaa monipuolisesti käyttöön Insta-stories:ia myöten. Myös keikat ja lauluntekijäklubit ovat tehokkaita paikkoja uusien biisien esittelemiseen ja verkostoitumiseen. Esimerkiksi Helsingissä hyviä paikkoja aloittaa ovat Samettiklubi ja Kertsin pöytälaatikkoklubi. Tämäkään ei kuitenkaan ole yksipuolista saamista. Saadaksesi muut kiinnostumaan itsestäsi, sinun pitää olla myös kiinnostunut muista, niin klubeilla kuin sosiaalisessa mediassa. Minut löytää instagramista nimellä meri_maaria_virallinen.

Eikä siinä vielä kaikki!
Hyvää mainosta musiikille ovat myös kriitikoiden arvostelut – kunhan vain uskaltaa ottaa vastaan suoraa palautetta rakkaasta tekeleestään. Arviota voi pyytää esimerkiksi Soundista tai  desibeli.netistä. Aloittelijan on helpompi saada se jälkimmäisestä. Alla esimerkkinä Mika Rothin arvio laulustani Isoäidin päiväkirja (2014) desibeli.net -sivustolta.

IMG_20190815_205432_882

VAIHE 3: Radiosoittoon
Ei ole helppo saada biisejään radiosoittoon, mutta jollei yritä, ei ainakaan onnistu. Riikka Koksu on julkaissut blogissaan suomalaisten radiokanavien yhteystiedot ja julkaisuperiaatteet omakustannebändien itsenäisen promotyön avuksi. Jutun löydät täältä. Otin Koksun julkaiseman listan avuksi promotessani Isoäidin päiväkirjaa ja lähestyin listalta kaikkia musiikkityyliini sopivia radiokanavia. Se oli aikaavievää, varsinkin kun päädyin muotoilemaan eri kanaville niiden toiveiden mukaiset yksilölliset viestit. Vaivannäkö kuitenkin kannatti, sillä biisi pääsi parille pienemmälle radiokanavalle soittoon ja lisäksi sain eri radioista uusia seuraajia some-tileilleni.

Erityisen tärkeää työtä omakustanneartisteja ajatellen tekevät ulkomailla toimivat suomalaisradiot. Esimerkiksi Espanjassa toimivan Finnradion Top20-listalla kuullaan viikoittain uusia, kiinnostavia suomalaisartisteja ja -bändejä. Omaa lauluaan voi ehdottaa mukaan ehdokaslistaan ja onnekkaimmat voivat pysytellä listalla jopa 8 viikkoa. Isoäidin päiväkirjakin oli hetken aikaa täällä kuntelussa. Toinen maininnanarvoinen kanava on Ruotsissa toimiva Radiosuomi.se, jonka TOP20-listalle voi myös tarjota omaa musiikkiaan.

Toivottavasti pääset näillä vinkeillä alkuun!
Sarjan seuraava juttu ilmestyy, kun olen taas oppinut riittävästi uutta.

******************************

Käy odotellessa kuuntelemassa biisejäni Spotifysta TÄÄLLÄ
ja ota seurantaan insta-tilini TÄÄLTÄ.

Lue myös sarjan kaksi edellistä juttua:
OSA 1: Paperilta Spotifyyn – miten biisini päätyi musiikin suoratoistopalveluihin?
OSA 2: Kuplasta kuunteluun – mitä olen oppinut markkinonnista?

 

Kirsikkapuisto-teemat (2017)

 

Kuvan mahdollinen sisältö: teksti
Koska olen tehnyt valtaosan työurastani töitä teatterin parissa, minulla on ollut mahdollisuus päästä myös säveltämään näytelmiin musiikkia. Osa töistä on ollut näytelmään upotettuja lauluja tai olemassaolevien laulujen uudelleensovittamista, mutta pariin otteeseen olen saanut säveltää myös teemoja.

Teemoja säveltäessä tavoitteenani on luoda yksinkertainen ja helpostimuunneltava korvamato, joka voi kätkeä sisälleen jopa jonkinlaisen ristiriidan tai toimia muutosta ennakoivana voimana kohtauksessa.

Vuonna 2017 pääsin säveltämään teemat Teatteri Tuikkeessa esitettyyn Anton Tšehovin näytelmään Kirsikkapuisto (tunnetaan myös nimellä Kirsikkatarha). Näytelmä on kuvaus rikkaan perheen rappiosta, kodin ja sitä ympäröivän kirsikkatarhan menetyksestä sekä turhamaisuudesta, nostalgiankaipuusta ja päättömistä valinnoista.

Näytelmään toivottiin kahta teemaversiota: iloista mutta jo raiteiltaan vinksahtanutta teemaa niihin kohtauksiin, joissa päähenkilöt vielä kuvittelevat kaiken päättyvän hyvin, ja surullista, sormienläpi valuvaa versiota niihin kohtauksiin, joissa tarina on traagimmillaan. Ja koska näytelmä oli lajityypiltään tragikomedia, piti myös tämä kaksijakoisuus saada näkyviin kumpaankin teemaversioon.

Tällaiset niistä lopulta tuli. Jos haluat kuunnella lisää tekemiäni teemamusiikkeja, näytelmän 7 kääpiötä (ja Lumikki) teemat löydät täältä. Jos puolestaan haluat tutustua töihini teatterin parissa, klikkaa tästä.

Iloteema:  Suruteema: 

 

Piditkö kuulemastasi? Ota rohkeasti yhteyttä. Näitä löytyy lisää!